050-5748041 | ilkka.olander (at) sometek.fi

Tulevaisuuden oppikirja: kuratoitu kokoelma web-resursseja?

Tulevaisuuden oppikirja: kuratoitu kokoelma web-resursseja?

Tulevaisuuden oppikirja
Tietoyhteiskuntaan kuuluu elinikäinen oppiminen. Työ vaatii yhä enemmän kykyä sopeutua vaihteleviin tilanteisiin, oppia uutta ja soveltaa oppimaansa. Mekaaninen toistaminen ja aiemmin opitun muistaminen ei riitä. Sen sijaan tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja tutkivaa mielenlaatua. Elinikäisillä oppijoilla tulee olla taitoja löytää, suodattaa, arvioida, analysoida ja käyttää informaatiota useista eri lähteistä – itsenäisesti ja yhteistyössä eri ammattilaisten kanssa. Toisinsanoen tarvitaan tiedonhaku 2.0 -taitoja.

Osataanko työskennellä uudella tavalla?
Uuden tiedon tuottaminen on avaintaito, olemassaolevan tiedon toisintaminen toissijaista. Kriittistä ja luovaa ajattelua tulisi priorisoida sisällön mielen painamiseen nähden. Tällaisia suuntaviivoja suomalaiselle koulutukselle luodaan myös Oivallus -raportissa (2011), jonka mukaan  ”keskeiseksi on noussut se, osataanko työskennellä uudella tavalla”. Raportissa tähdennetään, miten innovaatiot ovat nousseet työelämässä ja taloudessa keskiöön, minkä vuoksi luovuuden edistäminen tulisi nostaa kaiken koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi.

Nämä väitteet ovat selviöitä oppimisen tutkijoille, mutta silti niitä ei sovelleta usein oppimateriaaleissa. Suuri osa tuotetuista oppimateriaaleista edelleen olettaa, että opiskelijat lukevat ja painavat mieleensä sisältöjä, minkä jälkeen niiden hallinta testataan tentissä (ks.  lisää aiheesta).

Valmiiksi pureskellun toistamisesta luovaan ajatteluun
Perinteinen oppikirja perustuu yhä pitkälti vanhakantaiseen ajatukseen tiedon siirtämisestä ja toistamisesta, eikä se oikein enää vastaa nykyajan vaatimuksia. Oppikirjat tarjoavat tiedon liian usein valmiiksi pureskeltuna ja piirtävät usein todellisuudesta yksinkertaistetun kuvan. Tosielämän tilanteissa ymmärrys luodaan eri puolilla (verkossa tai muissa lähteissä) hajallaan olevista tiedonlähteistä, joista työntekijän on kaivettava ongelmanratkaisun kannalta olennainen.  Välttämättömiä taitoja tässä ovat tiedon haun, soveltamisen ja prosessoinnin taidot, ja näitä tukevien digitaalisten välineiden hallinta.

Tämä on kuratointia käsittelevän kuusiosaisen artikkelisarjan viimeinen osa (ks. muut osat), jossa pohdin, mitä kuratointi merkitsee oppimisen ja ammatillisen kehittymisen kannalta. Lopulta kysyn, voiko kuratointi - web sisältöjen suodattamiseen, kriittiseen arviointiin ja uudelleenjakeluun perustuva käytäntö – korvata nykyiset oppikirjat? Aloitan listaamalla kuratointiin liittyviä etuja oppimisen kannalta.

Mitä etuja kuratoinnista on oppimisen kannalta? 12 syytä kuratoida.

  1. Kuratoidut digitaaliset kokoelmat tehostavat tiedonhankintaprosessia tuomalla yhteen tiettyyn aihepiiriin liittyviä tiedon palasia. Relevantin tiedon löytäminen on nopeampaa ja suurten tietomassojen hallitseminen helpompaa.
  2. Kuratoidut kokoelmat luovat ymmärrystä. Tiivistämällä, rajaamalla ja järjestämällä (esim. asiasanoitus) kuraattorit tekevät tiedosta ymmärrettävämpää ja hallittavampaa.
  3. Kuratoitu kokoelma on avoin. Toisin kuin perinteiset oppikirjat tai niiden digitaaliset versiot (esim. iBooks), kuratoitu kokoelma säilyttää yhteydet ulkomaailmaan (linkitys). Tällöin tutkimusta voi jatkaa vaikkapa kuratoiduilla sivuilla olevien linkkien kautta.
  4. Kuratointi kehittää kriittistä ajattelua – se edellyttää jatkuvaa tiedon luotettavuuden arviointia ja uuden tiedon suhteuttamista aikaisempaan tietoon. Verkkosisältö on laadultaan hyvin vaihtelevaa, ja lähdekriittisyys on verkossa navigoimisen a ja o.
  5. Kuratointi kehittää oppijoiden argumentaatiotaitoja. Kuratoitu kokoelma koostuu eri lähteistä, kirjoittajista ja näkökulmista. Keskustelua seuraamalla käy ilmi, että usein ei ole yhtä valmiiksi pureskeltua  totuutta vaan monia eri tavoin perusteltuja tulkintoja. Tällainen lähestymistapa kutsuu oppijoita itsenäiseen ajatteluun, rakentamaan omia argumenttejaan ja pohtimaan omaa kantaansa. Oppikirjan sisältöjen toistamisesta siirrytään luontevasti kohti luovaa ajattelua.
  6. Kuratointi auttaa luomaan kokonaiskuvaa ja hahmottamaan koko ongelmakenttää – näkemään metsän, ei pelkkiä puita. Parhaimmillaan se johtaa aihepiirin laaja-alaiseen ja moniuloitteiseen tuntemukseen. Vähitellen opiskelija oppii kontekstualisoimaan ja sijoittamaan erityisongelmat osaksi laajempaa keskustelua.
  7. Kuratointi auttaa oppijoita näkemään yhteyksiä ja suhteita eri sisältöjen  välillä. Esimerkiksi ilmiöpohjaisen oppimisen parissa on kritisoitu, miten rajat oppiaineiden / tieteenalojen välillä ovat keinotekoisia. Verkko on täynnä hyödyllistä tietoa, joka ei tunne tieteenalojen rajoja, ja matka siellä voi johtaa yllättävienkin oivallusten äärelle.
  8. Verkossa alan viimeisin keskustelu ja ajantasainen tieto ovat opiskelijoiden käsillä. Nykyään ei enää riitä, että tuntee menneiden aikojen avainperiaatteet ja keksinnöt. Sen sijaan ammattilaisen tulisi pystyä seuraamaan ja ennakoimaan alansa kehitystä, tunnistamaan kehitystrendejä ja arvioimaan, mitkä ovat parhaat informaation lähteet jatkuvan muutoksen keskellä. Innovaatiokilpailussa vain ajantasaisen tiedon perusteella voi tehdä oikeita ratkaisuja.
  9. Kuratointi kehittää tiedonhakutaitoja. Laadukkaan sisällön löytämiseksi oppijoiden on käytettävä muitakin välineitä kuin Googlea. Erityisesti sosiaalinen tiedonhaku, verkostot ja aggregaattorit ovat tässä keskeisiä. Koska uusi tiedonhaku on sosiaalista, kuratointi vaatii oppijoita kehittämään samalla verkostoitumistaitoja.
  10. Kuratointi kehittää oppijoiden yhteistyötaitoja. Oppijat voivat kuratoida oppisisältöihin liittyvää julkaisua yhdessä (opettajan johdolla?) tai pienryhmissä. Yhdessä kuratoiminen vaatii mm. laatukriteerien luomista, aiheen rajausta ja sisällön järjestämisestä sopimista (esim. avainsanoitus). Kurssin alussa vastuun ottaa yleensä opettaja, mutta vähitellen sitä kannattaa siirtää yhä enemmän oppijoille. Ryhmätyöskentelyn onnistuminen riippuu mm. oppijoiden digitaidoista ja yhteistyövalmiuksista. Näitä taitoja ei voi kuitenkaan oppia harjoittamatta niitä.
  11. Ryhmä oppii enemmän kuin yksilö. Parhaimmillaan  ryhmä kerää tietoa tehokkaammin, monipuolisemmin ja kriittisemmin kuin yksittäinen ihminen. Kun sisällöt jaetaan ryhmän kesken, kaikki oppivat enemmän.
  12. Kuratoitu julkaisu voidaan edelleen jakaa ryhmän ulkopuolisten oppijoiden kanssa. Tehty työ dokumentoituu ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi uuden kurssin pohjana. Siksi kuratointi voi tukea avointa ja elinikäistä oppimista.

Digitaidot: vuorovaikutteinen tiedonhankinta digitaalisin välinein

Kuten ylläolevasta listasta käy ilmi, kuratointi tukee monia niistä taidoista, mitä koulutuksen Suomessa nykyisin toivotaan vahvistavan: kriittinen ajattelu, argumentointi, luovuus, yhteistyö ja verkottuminen.

Itse näen, että ei ole parempaa tapaa oppia kuin luoda henkilökohtainen tiedon, resurssien ja työvälineiden kehys. Sen sijaan, että keskittyy muistiinpainamiseen ja toistamiseen, oppija luo verkossa itse reittinsä, tutkii, löytää ja rakentaa ymmärrystään. Kun hän voi itse asettaa tavoitteitaan ja käyttää omaa luovuuttaan, hän on myös motivoitunut oppimaan. Seuraavassa oppimisprosessiin liittyen havainnollistava video, joka esittää, miten informaatio ja kokemukset muuttuvat ymmärrykseksi ja taidoiksi:

Tiedonhankinta + vuorovaikutus, jakaminen, verkostot
Tutkimusprosessi alkaa tiedon keräämisestä. Tässä vaiheessa on yhä tärkeämpää  osata hyödyntää sosiaalisia verkostoja ja kuratoituja resursseja, joiden avulla löytää  relevantin, laadukkaan ja ymmärrettävän sisällön äärelle. Usein tiedonhaun yhteydessä puhutaan ”digilukutaidosta”, joka johtaa ajatukset passiiviseen vastaanottamiseen (mikä kuului aikaan ennen sosiaalista mediaa). Nykyisin tiedonhankintaan kuuluu olennaisesti vuorovaikutus, jakaminen, verkostoituminen ja suhteiden luominen. Kyse on aktiivisesta toiminnasta, ja siksi käyttäisinkin ennemminkin sanaa ”digitaidot”.

Tulevaisuuden oppikirja – kuratoitu kokoelma web-resursseja?

Oppikirja on hitaasti päivittyvä, tiedonhaku siitä on vaivalloista (sisällysluettelo) eikä siihen voi tehdä sosiaalisia jaettuja merkintöjä. Se on myös suljettu kokonaisuus – se ei avaa linkityksen kautta uusia oppimisen mahdollisuuksia. Se ei esitä aihetta moniulotteisena vaan rajautuu julkaisijansa näkökulmaan. Valitettavasti ”totuus” ei kuitenkaan aina löydy kirjasta, mistä sen voi kopioida koepaperiin, vaan siitä käydään jatkuvaa keskustelua.

Kuratoitu kokoelma on vastaus näihin puutteisiin. Voisiko kuratointi olla yksi tapa laajentaa oppimateriaaleja verkkosisällöin tai jopa kokonaan korvata oppikirjat? Käytännössä kuratointi voi liittyä oppimisprosessiin esimerkiksi näin:

Luokkatila laajenee globaaliksi verkostoksi
Kouluttaja kuratoi omaa asiantuntemustaan ja oppimisverkostoaan (PLN) hyödyntäen kokoelman web-resursseja, jotka viitoittavat polun tiettyyn aihepiiriin. Oppimateriaali avautuu moniääniseksi keskusteluksi, joka koostuu erilaisista näkökulmista ja argumenteista, mutta muodostaa samalla jonkin kokonaisuuden. Ääneen pääsee  useita asiantuntijoita ja luokkatila laajenee globaaliksi verkostoksi.

Kouluttaja voi käyttää kuratoitoimaansa julkaisua kurssin pääasiallisena oppimateriaalina. Ongelma tässä voi olla, että aloittelijan saattaa olla vaikea päästä sisään alan keskusteluun. Toinen vaihtoehto (jota itse käytän hyvin tuloksin) on johdattaa opiskelijat ensin aihepiiriin, ja vasta tämän jälkeen ohjata opiskelijat kuratoidun materiaalin pariin syventäviä tehtäviä tekemään. Johdannossa kouluttaja voi esimerkiksi identifioida alan keskeisiä kysymyksiä, ratkaisuja ja lähestymistapoja, selventää alan käsitteitä, luoda perspektiiviä kokonaisuuteen ja kontekstualisoida lähteitä. Tällainen kehys helpottaa huomattavasti verkkokeskusteluun hyppäämistä.

Seuraava askel on pyytää opiskelijoita osallistumaan kuratointiin, esimerkiksi hakemaan ja jakamaan tietoa johonkin erityisongelmaan liittyen. Materiaalin arviointiin, järjestämiseen ja julkaisemiseen on tällöin hyvä sopia yhteiset pelisäännöt. Ryhmätyöskentelyyn voidaan ohjata tehtävänannossa vaikkapa pyytämällä  opiskelijoita käyttämään työssään vähintään yhtä jonkun toisen kuratoimaa artikkelia.

Kuratointiin soveltuvien web 2.0 -välineiden valintaan ja käyttöön löydät vinkkejä aikaisemmasta artikkelistani.

Oppimisen tulevaisuus verkossa

Kuratoinnille ja verkko-opiskelulle ylipäätään luo pohjaa digitaalisen tiedon ja resurssien määrän nopea kasvu. Avoimia oppimateriaaleja ja korkealaatuista digitaalista sisältöä tarjoavat esim. Coursera, EDx, MIT OpenCourseWare, Udemy, YouTube EDU ja Khan academy. Lisäksi Wikipedia, Youtube ja blogosfääri tarjoavat oppijalle lähes loputtoman runsaudensarven.

Mitä mieltä itse olet – millaisia oppimateriaaleja käytetään 2020? Onko perinteinen oppikirja tullut tiensä päähän? Voisiko kuratointi olla ratkaisu verkkosisällön hallintaan oppimistilanteissa?

3 Kommenttia

  1. Jukka Melaranta 2 vuotta ago

    Todella kiinnostava blogi, jonka löysin vasta nyt. Olen mielestäni kehittänyt kuratointiin perustuvaa suomen (alkeiden) opiskelua, tosin vain ajatuskokeena, jo kohta neljän vuoden ajan.
    http://www.scoop.it/t/oppitori
    JM

  2. Jukka Melaranta 4 kuukautta ago

    Hieno artikkelisi ei ole herättänyt paljon kommentteja. Koska olet asiantuntija, pyydän sinua arvioimaan niin Scoop.it-työkalun kuin muidenkin kuratointityökalujen laillisuuden suomalaiseen copyright-säännöstöön nähden. Niissähän julkaistaan myös kuvia. Ovatko skuupit sitaattioikeuden piirissä? Nehän edistävät alkuperäisiin lähteisiin tutustumista… Olenko oikeassa, kun ajattelen että skuupit ovat amerikkalaisen julkaisuoikeuden mukaisia, mutta suomalaisella on vaikeuksia, varjellaanhan täällä kuvien oikeuksia?

    • Ilkka Olander Author
      Ilkka Olander 4 kuukautta ago

      Kiitos Jukka,

      Nyt täytyy sanoa, että tekijänoikeudet eivät ole mitenkään erikoisalaani – suosittelen kysymään esim. Tarmo Toikkaselta, joka on haka oppimiseen liittyvissä tekijänoikeusasioissa.

      Muutaman sanan voin tähän toki sanoa. Perinteisessä mediassa on joskus syytetty kuraattoreita ”vamppyyreiksi”, jotka tuovat liikennettä sivuilleen muualta tuodulla sisällöllä (esim. Huffigton Post). Sanoisin, että siinä on ero miten kuratoi – lainaako vain muutaman sisäänheittolauseen (vrt. lööppi) ja mahdollisesti lisää oman kommentaarin, vai nappaako koko artikkelin (ei ok!). Ensin mainittuhan on lähinnä mainosta alkuperäiselle julkaisijalle, eli hänen pitäisi olla tyytyväinen päästyään osaksi kuraattorin julkaisua.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>