Yhä suurempi osa työstä vaatii nykyään tiimityötaitoja. Työssä ratkaistavat ongelmat ovat niin monimutkaisia, että niitä ei yksittäinen ihminen kykene ratkaisemaan. Lähes minkä tahansa tuotteen tai palvelun suunnitteluun tarvitaan asiantuntijoiden ja osaajien verkostoja (ks. lisää työelämän verkostoista).
EK:n ”Oivallus” -raportissa (2011) koulutuksen ja yritysmaailman asiantuntijat linjaavat, että tulevaisuuden osaaminen tulisi rakentaa oppivien verkostojen tarpeista käsin. Asiantuntijat myös arvioivat, että yhdessä tekeminen, toisilta oppiminen ja toisten ideoiden jalostaminen eivät tällä hetkellä lukeudu koulutusjärjestelmämme vahvuuksiin, ja niiden vahvistamiseksi tarvitaan mittavaa panostusta kaikilla opetusasteilla.
Tässä artikkelissa esittelen, miten sosiaalisen median välineillä voidaan tukea yhteistyötä, jakamista ja verkostomaista oppimista. Erityisesti valotan niitä tapoja, millä sosiaalisen median kokonaisratkaisu Campus 2.0 voi parantaa opiskelun laatua.
Jakaminen, yhteistyö ja yhteinen tiedonrakentelu
Jakamalla ei voi hävitä – saat aina enemmän kuin itse pystyt antamaan.
Opiskelijat, joilla on yhteinen tavoite, voivat oppia yhdessä huomattavasti enemmän kuin yksin. Oppimisprosessin jakaminen voi tehdä opiskelusta
[list style=”check”]
- tehokkaampaa – kaikkien opiskelijoiden ei tarvitse tehdä identtistä työtä, vaan he voivat käyttää hyväkseen muiden tuotoksia ja oppia samalla toisiltaan.
- luovempaa – uudet ideat syntyvät usein vuorovaikutuksessa muiden kanssa (ks. luova oppiminen). Ryhmältä saatu kritiikki, palaute ja erilaiset näkökulmat kehittävät argumentointitaitoja ja parantavat perusteluja.
- hauskempaa – kun ryhmä toimii hyvin, opiskelu on mielekkäämpää ja motivoi osallistujia. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunne saa oman toiminnan tuntumaan merkitykselliseltä.
[/list]
Ryhmä on kokemusten ja tietämyksen resurssi, jota perinteisessä opettaja- ja yksilökeskeisessä opetuksessa hyödynnetään liian vähän. Parhaimmillaan opiskelijat oppivat toisiltaan yhtä lailla kuin prosessia ohjaavalta opettajalta. Ryhmätyöskentely vaatii kuitenkin osaavaa ohjausta, sillä heitteille jätetty ryhmä pahimmillaan vain monistaa tietämättömyyttään.
SoMe -välineet: blogit, wikit, seinät, foorumit…
Omassa opetuksessani olen todennut blogien avulla jakamisen toimivaksi yhteistyön malliksi. Blogi on kunkin opiskelijan henkilökohtaista tilaa (ks. Oma tila), jossa hän voi ilmaista itseään yksilöllisesti. Jokaisella opiskelijalla on oma kokemuksensa, tietämyksensä, näkökulmansa ja erityisosaamisensa. Mikäli heille annetaan vapautta ohjata omaa opiskeluaan (avoimet tehtävänannot), se voi motivoida panemaan omat kyvyt likoon. Kun tällainen yksilön vapaus yhdistetään jakamiseen, tuloksena voi olla hedelmällinen jaettu oppimisprosessi. Suurin osa opiskelijoistani on kokenut jakamisen blogiverkostossa mielekkääksi ja saavansa ryhmältä vielä enemmän. Yksi syy työskentelyn mielekkyyteen lienee se, että yhteistyömallissa opiskelijoilla on myös autonomiaa ja omistajuus omiin tuotoksiin.
Wikit ovat puolestaan hyvä väline ryhmätöihin. Wikiä tai muuta jaettua dokumenttia (esim. Google Docs) voivat muokata kaikki ryhmän jäsenet. Siksi yhteinen tiedonrakentelu on Wiki-ympäristössä kätevämpää kuin blogeissa. Wiki-työskentely hioo yhteistyö- ja tiimityötaitoja, joita tarvitaan yhä enemmän työelämässä.
Kurssikohtaisilla vuorovaikutusseinillä (vrt. Facebook) sisältö virtaa reaaliaikaisesti ja niitä on siksi kätevä kaikkeen välittömään vuorovaikutukseen. Seinien etu on kommunikoinnin nopeus, minkä vuoksi ne ovat luonteva kanava päivittäisten ja ajankohtaisten asioiden hoitoon (esim. dokumenttien jako, vinkit, linkit, tiedotus, uutiset).
Foorumit ovat hieman hitaampi vuorovaikutuskanava, joka soveltuu hivenen pohditumpaan keskusteluun: kysymyksiin, palautteeseen ja kevyeen ongelmanratkaisuun. Niitä on kätevä käyttää esimerkiksi yksittäisissä tehtävänannoissa.
Kaikki yllä luetellut työkalut on integroitu Campus 2.0 -ratkaisuun, ja ne löytyvät yhdestä paikasta – kunkin kurssin yhteisestä työtilasta. Sosiaalisen median opiskelukäyttö ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä helppoa!
Oman alan asiantuntijaverkostot
Opettajan ei tarvitse olla ainoa asiantuntija, joka opiskelijoilla on käytössään. Sosiaalisen median avulla opiskeluun voidaan tuoda ulkopuolisia asiantuntijoita ja enemmän sitä moniäänisyyttä, mitä useimpien alojen kehitys todellisuudessa on. Nykyään opettajaa ei ajatellakaan ehdottomaksi auktoriteetiksi vaan ennemmän fasilitaattoriksi – oppimisen edesauttajaksi. Yksi fasilitaattorin keskeisistä tehtävistä on johdattaa opiskelijat alan keskeisten kysymysten ja asiantuntijakeskustelun äärelle.
Opiskelijat on kätevä tutustuttaa alan ajankohtaisiin keskusteluihin blogosfäärin kautta. Kurssiblogiin voidaan koota syötteitä asiantuntijoiden blogeista, joissa käsitellään kurssin aihealueita. Opiskelijoita voidaan myös ohjata seuraamaan itsenäisesti alaansa: käyttämään blogien hakukoneita ja tilaamaan itse blogisyötteitä uutistenlukijaansa. Lisäksi Campus 2.0:n yleiselle ”torille” voidaan koota syötteinä alan uutisia, kiinnostavia mediasisältöjä ja yhteistyöyritysten tiedotteita. Oppilaitoksen seinät eivät saa olla este oppimiselle – ovien tulisi olla auki ulkomaailmaan.
Alan uutisvirran seuraamisessa ja opiskelun kannalta relevantin sisällön suodattamisessa voivat olla apuna kirjainmerkkien jakopalvelut, kuten Diigo. Diigosta kannattaa etsiä kurssin aihepiireihin liittyviä ryhmiä, joissa jaetaan linkkejä mielenkiintoiseen sisältöön. Ryhmien kautta opiskelijat pääsevät käsiksi asiantuntijaverkostojen jakamaan sisältöön, mikä helpottaa olennaisen löytämistä verkon informaatiotulvasta. Diigo voidaan integroida Campus 2.0 –ratkaisuun niin, että verkostojen jakamaa sisältöä voidaan seurata keskitetysti esim. kurssiblogin kautta (ks. ohjeet täältä).
Profiilit ja intressiryhmät
Opiskelijat voivat perustaa intressiryhmiä, joita yhdistävät samat mielenkiinnon kohteet. Campus 2.0:ssa on helppo etsiä samoja intressejä jakavia ihmisiä profiilien avulla. Jos esimerkiksi opiskelija on merkinnyt mielenkiinnon kohteikseen ”pelisuunnittelun” ja ”HTML5-ohjelmoinnin”, hän voi helposti selata kaikkia ihmisiä, joilla on samat mielenkiinnon kohteet. Näin profiilit luovat siteitä ihmisten välille, ja tuovat heidät yhteisten mielenkiinnon kohteiden äärelle.
Intressiryhmät tuovat avoimen oppimisen periaatteita virallisen opiskelun piiriin. Intressiryhmiin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta joskus se voi täyttää viralliset opiskelun kriteerit. Tällöin ryhmä voi yrittää löytää työlleen ohjaajan. Jos ryhmän työskentely liittyy tutkintoon, voi olla paikallaan palkita osallistujia opintopisteillä. Tämä kannustaa oma-aloitteisuuteen, ja tekee opiskelusta ylipäätään mielekkäämpää ja motivoivampaa.
Profiilisivuista voi olla hyötyä myös koulutuksen kehittämisen näkökulmasta: niiden kautta saadaan tietoa opiskelijoiden intresseistä, jolloin niihin voidaan yrittää vastata esimerkiksi valinnaisten kurssien muodossa.
Oppiaineet ylittävä yhteistyö
Oman osaamisen kehittämisen kannalta oman alan verkostot ovat keskeisiä. Työllistymisen kannalta vielä olennaisempia voivat kuitenkin olla verkostot muiden alojen osaajiin. Työelämässä tehdään usein monialaista yhteistyötä, luodaan asiakassuhteita, kumppanuuksia jne. (ks. työelämän verkostot).
Työelämän näkökulmasta oppiaineiden väliset rajapinnat ovat osittain keinotekoisia, ja niitä tulisi pyrkiä murtamaan. Oppiaineiden rajoja on kritisoitu viime vuosina mm. ilmiölähtöisen oppimisen parissa. Sosiaalinen media tarjoaa kohtauspintoja, joista voi versoa yhteistyösuhteita, hedelmällisiä yhteentörmäyksiä ja innovaatioita.
Parempi yhteisö
Jos kaikki edellä kuvatut palaset loksahtavat kohdalleen, sosiaalisen median käytön tuloksena voi olla yhteisö, jossa on parempi tehdä töitä ja opiskella.