Internetin kehityksessä voidaan erottaa vaiheet web 1.0, web 2.0 (≈sosiaalinen media) ja nupuillaan oleva web 3.0. Mistä näissä kehitysvaiheissa on kyse ja miten ne heijastuvat oppimiseen? Mitä ovat oppiminen 1.0, oppiminen 2.0 ja oppiminen 3.0?
Nykyisin oppimista ei ole enää mieltä rajoittaa oppilaitoksen seinien sisään. Lähtökohdaksi tulisi ottaa, että opiskelijoilla on ongelmanratkaisua varten käytössään verkko ja sitä kautta yhteys tietoon ja ihmisiin. Web 2.0 -aikakauden ”kypsässä vaiheessa” tiedon saatavuus on itsestäänselvyys eikä opettajan rooli voi olla yksinoikeudella hallinnoida tietoa ja annostella siitä murusia opiskelijoille.
Viime aikoina on puhuttu yhä enemmän henkilökohtaisista oppimisverkostoista (PLN). Mistä niissä on kyse ja miten niitä rakennetaan? Esimerkkinä Twitter.
Median kulutus, työ ja oppiminen ovat murroksessa. Perinteiseen massamediaan kuului sisältöjen monistaminen ja ”työntäminen” kuvitteelliselle kohdeyleisölle (esim. alle 40 vuotiaat kaupunkilaisnaiset). Internetissä yksilöllä sen sijaan on vapaus koostaa uutisvirtansa eri lähteistä omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan. Harva kuitenkaan on jaksanut ryhtyä tähän, koska laadukkaan sisällön seulominen netin runsaudensarvesta on ollut hankalaa. Nykyisin tämä ei enää ole kynnyskysymys: Ziten ja FlipBoardin kaltaisten henkilökohtaisten web-lehtien ilmestymisen myötä median yksilöllisestä seuraamisesta on tullut huomattavasti helpompaa.
Tulevaisuudessa tullaan käymään kamppailu siitä, mikä web-palvelu onnistuu tarjoamaan ihmisille helppoimman reitin kiinnostavan sisällön luo. Useimmille ihmisille ratkaisu on ollut Googlen hakukone, mutta tähän saattaa tulla muutos. Verkostoihin perustuvan tiedonhankinnan ennustetaan kasvavan nopeasti.