Some-välineiden avulla voidaan parantaa opiskelun laatua, mutta niiden käyttöön liittyy myös monia haasteita. Seuraavassa kuvailen some-oppimisen pilotti-hankkeissa kohtaamiani ongelmia: some-ympäristöjen pirstaleisuutta, epäyhtenäisyyttä, teknistä monimutkaisuutta ja yksityisyyden puutetta. Esitän lopuksi ratkaisuni – ”yhden luukun” –mallin – joka ratkaisee monia näistä ongelmista. Tähän malliin pohjautuu Campus 2.0, sosiaalisen median kokonaisratkaisu oppilaitoksille.
Some-ympäristön rakentamisen haasteita
Ensimmäinen ongelma some-ympäristöä rakennettaessa on välineiden valinta: some-palveluita on satoja, ja niiden joukosta voi olla vaikea valita itselle ja opiskelijoille sopivaa. Välineiden runsaus saattaa ahdistaa kiireistä opettajaa, jolla ei ole aikaa opetella jatkuvasti muuttuvien uusien välineiden käyttöä. Yksi ohje tilanteessa on valita sellainen palvelu, joka on itselle jo entuudestaan tuttu. Oppimiskynnys on tällöin matala ja on opettajalla on todennäköisesti jo jokin ajatus, miten palvelua voisi hyödyntää opetuksessa. Vielä parempi, jos palvelu on myös opiskelijoille tuttu, koska tällöin välineen opettelemiseen ei kulu aikaa, ja kurssin substanssiasian käsittelyyn päästään mahdollisimman nopeasti.
Mikään olemassa olevista some-palveluista ei tarjoa ”pakettiratkaisua” jokaiseen oppimista koskevaan ongelmaan, vaan käytännössä eri some-välineitä joudutaan yhdistelemään: oppimispäiväkirjaa blogeihin, yhteistä tiedon rakentelua wikeissä, rss-syötteiden tilaamista rss-lukijoilla jne. Erilaisiin oppimistavoitteisiin sopivat erilaiset välineet. Kun välineiden määrää lisätään, kokonaisuudesta muodostuu helposti sirpaleinen ja epäyhtenäinen useiden palveluiden tilkkutäkki. Eri sivustoille hajoavaa opiskelua voi olla vaikea hallita ja ympäristöstä voi muodostua teknisesti kompleksi.
Tähtimalli
Tähän mennessä toimivin ratkaisu some-ympäristön sunnittelussa on ollut Jere Majavan esittämä ”tähtimalli”, jossa seurantasivulle pyritään kokoamaan yhteen oppilaiden blogikeskustelu, opettajan kurssiblogi, ulkoisten asiantuntijatahojen uutissyötteet, linkkienjakopalveluiden syötteet yms. Idea on, että opiskelijat pystyisivät seuraamaan yhdestä paikasta kaikkien ryhmän jäsenten some-palveluihin lisäämää sisältöä. Tähtimalli selkiyttää oppimisympäristöä ja auttaa viemään huomion välineistä opiskelun kannalta keskeisiin sisältöihin.
Se ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Ensinnäkin seurantasivun rakentaminen on asiaan perehtymättömälle opettajalle tekninen haaste. Se ei ole ylivoimaisen vaikeaa, mutta vaatii sen verran teknistä tietämystä ja taustoittavaa ajatustyötä, että moni jättää leikin kesken.
Opiskelija taas tarvitsee edelleen useita tunnuksia eri palveluihin (jotka unohtuvat helposti). Hän joutuu myös opettelemaan useiden eri välineiden käyttöä, mikä vie aikaa kurssin sisällöiltä. Oppimisympäristön kompleksisuus voi haudata alkuperäisen tavoitteen: luova verkostomainen opiskelu, jakaminen ja yhteinen tiedonrakentelu voi unohtua, kun välineiden hallinta vie ajan. Lisäksi ongelmaksi voi nousta opiskelijoiden yksityisyyden hallinta, mikäli some-ympäristö toteutetaan kaupallisten palveluntarjoajien välineillä.
Oppilaitoksen laajuinen some-ympäristö
Edellä kuvaamani some-ympäristön rakentamiseen liittyvät ongelmat muuttuvat sen vaikeammiksi, mitä laajempaa ympäristöä ollaan rakentamassa. Innostunut ja teknisesti taitava opettaja voi saada some-ympäristön toimimaan hyvin omilla kursseillaan, mutta mitä jos koko oppilaitos haluaa some-välineet opetuskäyttöön? Kysymykset välineiden valinnasta, ympäristön yhtenäisyydestä, välineiden käytön oppimisesta ja yksityisyyden takaamisesta muuttuvat yhä haastavammiksi:
- Voivatko opettajat valita itse käyttämänsä välineet vai määrääkö yhteisen linjan oppilaitos?
- Miten kouluttaa henkilöstö, jos jokaisella opettajalla on omat välineensä ja toimintatapansa?
- Miten opiskelijat pysyvät perässä, jos jokaisella kurssilla odottaa erilainen oppimisympäristö?
- Miten aika riittää, jos opiskelijoille joutuu opettamaan uusien välineiden käyttöä kurssin sisältöjen ohessa?
- Miten opiskelijoiden yksityisyys taataan?
Hallitsematon some-opiskeluun siirtyminen voi johtaa kaoottiseen tilanteeseen. Ratkaisuni tilanteeseen on eräänlainen ”yhden luukun malli”, koko oppilaitoksen laajuinen yhteisöportaali, johon on integroitu keskeisimmät some-välineet.
Yhden luukun malli: Campus 2.0
Campus 2.0 on yhteisöportaali, joka integroi oppimisen kannalta keskeisimmät some -välineet (esim. blogit, wikit, vuorovaikutusseinät, foorumit, chatin, dokumenttien jaon) yhtenäiseksi ja helppokäyttöiseksi ympäristöksi. Se kokoaa yhteen paikkaan kaiken opiskeluun liittyvän digitaalisen sisällön ja vuorovaikutuksen. Käyttäjä tarvitsee vain yhden tunnuksen kirjautuakseen portaalille.
Tällainen ”yhden luukun” malli ratkaisee monia sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyviä ongelmia. Some-ympäristöstä muodostuu yhtenäinen ja selkeästi hahmotettavissa oleva kokonaisuus sen sijaan, että se jäisi sirpaleiseksi eri välineiden tilkkutäkiksi. Kaikki opiskeluun (esim. tiettyyn kurssiin) liittyvä sisältö voidaan koota yhteen paikkaan, olipa välineenä sitten oppijoiden blogit, yhteiset wikit, foorumikeskustelut, vuorovaikutusseinä, web-linkit, dokumentit tai mediatiedostot (kuva, ääni, video).
Alustan käytön oppii nopeasti. Käyttöliittymä muistuttaa opiskelijoiden vapaa-ajallaan ja töissä käyttämiä palveluita (facebook, foorumit, blogit). Jo puolessa tunnissa saa käsityksen portaalin toiminnasta ja pienellä harjoittelulla oppii käyttämään sen voimakkaita ominaisuuksia. Teknisen säädön sijaan voidaan keskittyä opetuksen sisältöön.
Yhtenäisen ja helppokäyttöisen ympäristön ansiosta opettajien ja opiskelijoiden koulutus palvelun käyttöön on mutkatonta. Opettajien kehittämiä toimintamalleja on myös helppo jakaa ja monistaa, sillä kaikilla on samat välineet käytössä. Toimintamallien jakamista varten on jopa luotu valmis ympäristö: toimintamallien pankki.
Campus 2.0 on rakenteeltaan modulaarinen ja joustava. Sitä voidaan laajentaa erilaisin lisäosin ja räätälöidä kunkin oppilaitoksen tarpeiden mukaan. Yksittäiset opettajat voivat esimerkiksi käyttää joitakin ulkoisia some-palveluita ja integroida ne osaksi ympäristöä. Opiskelijat voivat muokata omaa työtilaansa – henkilökohtaista oppimisympäristöään – omien tarpeidensa ja mielenkiinnonkohteidensa mukaan.
Lähtökohtana Campus 2.0 suunnittelussa oli selkeyttää sosiaalisen median opetuskäyttöä ja paketoida keskeiset some-toiminnot helppokäyttöiseen muotoon. Näin kiireisillä opettajilla, jotka eivät tekniikan asiantuntijoita, on todellinen mahdollisuus saada sosiaalisesta mediasta hyötyä opetuskäytössä.
