Skip to content

Työnhaussa blogi vakuuttaa paremmin kuin paperit

Työnhaussa blogi parempi kuin CV

 

Nykyisin työnantajat ovat yhä vähemmän kiinnostuneita tutkinnoista ja sertifikaateista ja enemmän todellisista taidoista ja työkokemuksesta. Tehokkain tapa antaa konkreettista näyttöä osaamisestaan on oma (asiantuntija)blogi tai ePortfolio.

Sertifikaateista todelliseen osaamiseen

Miksi työnantaja enää luottaisi tutkintoihin? Jo pitkään on valiteltu, miten yliopistot ovat muuttumassa ”tutkintotehtaitaiksi”, jotka suoltavat maistereita ulos liukuhihnalta, koska rahoitusta myönnetään valmistuneiden määrän mukaan. Monet työnantajat myös kokevat, että opinnoissa hankitut tiedot ja taidot eivät välttämättä vastaa niitä, mitä työelämässä tarvitaan.

Tutkinto = kallis hakijasuodatin?
Inside HigherEd julkaisi taannoin räväkän jutun tutkintojen arvon laskusta, jonka mukaan ”tutkinnot lähinnä palvelevat yrityksiä välineenä, jonka avulla hakijamääriä kavennetaan karsimalla muodollisesti epäpätevät hakijat. Tähän tarkoitukseen järjestelmä on kallis ja tehoton.”

Nykyisin pelkkä tutkintopaperi riittää harvoin vakuuttamaan työnantajaa. Se kertoo vähän henkilön todellisista taidoista.

Verkko-opiskelu ja vaihtoehtoiset reitit

Samaan aikaan verkko-opiskelu on alkanut tarjota vaihtoehtoisia reittejä osaamisen kartuttamiseen. Viimeisen vuoden aikana on kohuttu ”massiivisista verkkokursseista” (MOOC  = Massive Open Online Course), joiden odotetaan vetävän miljoonia aikuisopiskelijoita globaalisti. Laadukasta oppimateriaalia on toki ollut verkossa jo aiemmin (esim. lynda.com), mutta maailman huippuyliopistojen (Harvard, Standford, MIT…) liittyminen tarjontaan on niin sanotusti ”räjäyttämässä pankin”. Tässä MOOC -pioneeri George Siemensin haastattelu, josta saa kuvaa viime vuosien kehityksestä:

Verkko-opiskelu harvoin johtaa viralliseen tutkintoon, mutta todellisen osaamisen kasvun kannalta se voi olla jopa tehokkaampaa. Itse koen, että olen oppinut viime vuosina verkon kautta enemmän kuin korkeakoulussa aikoinaan. Tällainen osaaminen pitää kuitenkin todistaa ulkomaailmalle jollain muulla tavalla. Onlinecolleges.net tarjoaa tähän joitakin vinkkejä.

Kuinka ”myydä” oma epävirallinen osaaminen?

Viime vuosina työmarkkinat ovat muuttuneet yhä epävarmemmiksi ja lyhyitä toimeksiantoja suositaan. Kehityksen voi olettaa voimistuvan entisestään. Joidenkin ennusteiden mukaan freelancereiden määrä tulisi nousemaan jopa niin tuntuvasti, että 2020 enemmistö tarjoaisi työpanostaan itsenäisesti (esim. työvoimanvälitysfirman kautta tai yksityisyrittäjänä).  Tulevaisuudessa yhä useammin jokaista projektia varten kootaan sopiva tiimi ja suurempi osa töistä on keikkaluonteisia.

Kun työt koostuvat useista puroista (asiakkaista, projekteista, keikoista), oman osaamisen ”myyminen” tulee yhä tärkeämmäksi – jokainen asiakas pitää ansaita jotenkin. Edellisessä artikkelissani kuvasin, miten sosiaalinen media (esim. LinkedIn, Twitter) helpottaa sopivien osaajien löytämistä ja on siksi kasvamassa merkittäväksi rekrytointikanavaksi. Vielä tärkeämpi on kuitenkin oma blogisivusto, jossa sisältöä ja syvyyttä voi olla huomattavasti enemmän.

Blogi on uusi ansioluettelo

Blogi antaa paljon täydemmän kuvan sinusta ja osaamisestasi kuin perinteinen ansioluettelo. Mikään muu kanava ei tarjoa työnantajalle niin paljon tietoa niin nopeasti ja helposti. Asiantuntijablogista käyvät ilmi osaamisesi, kokemuksesi ja vuorovaikutustaitosi. Sinun tuottamasi sisältö kertoo paljon enemmän ajattelustasi ja todellisesta osaamisestasi kuin kliseiset korulauseet työhakemuksessa ja liitteenä oleva CV.

SoMe = sisäänheittäjä omalle blogisivustollesi
Missään muussa kanavassa et voi myöskään hallita yhtä hyvin verkkonäkyvyyttäsi. Sosiaalisen median profiilit ovat tärkeitä, mutta niissä toimit palveluntarjoajan ehdoilla. Et voi muokata niitä mielesi mukaan etkä ennustaa, miten ne tulevat muuttumaan (tai onko niitä edes olemassa ensi vuonna). Luontevimmin ne toimivat ”sisäänheittäjinä” omalle blogisivustollesi, jota hallitset itse.

Jos haluat tehdä sivuston ammattimaisesti ja hallita koko brändiä – sisältöä, ulkoasua ja toimintoja – suosittelen käyttämään alustana WordPressiä. Kun asennat WordPressin omalle palvelimelle, voit räätälöidä sivuston mieleiseksesi ja muokata pienimpiäkin yksityiskohtia (tarvitsetko apua? Ota yhteyttä).

Portfoliotyö osana tutkintoa

Mikäli blogien ja portfolioiden merkitys työelämässä kasvaa, eikö olisi perusteltua sitoa niitä myös enemmän osaksi opiskelua? Usein portfolion tekeminen jää opiskelijan omalle vastuulle eikä sitä ole kytketty opetussuunnitelmaan. Kursseja suunnitellaan harvoin siitä näkökulmasta käsin, että niiden aikana syntyisi konkreettisia tuotoksia, joita opiskelija voisi näyttää potentiaalisille työnantajille. Eikö tavoite kuitenkin pitäisi olla, että opiskellaan ”oikeata elämää” varten ja tuotetaan ”oikeata sisältöä oikealle yleisölle”?

Blogit lisäävät opiskelijoiden motivaatiota
Käytän itse paljon blogeja opetuksessani ja olen huomannut, että työskentely oman blogin parissa lisää tuntuvasti opiskelijoiden motivaatiota. Blogin suunnittelussa voi käyttää omaa luovuuttaan, ilmentää henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteitaan ja asettaa omia tavoitteitaan. Blogi on opiskelijan ”omaa tilaa”, jossa on luonteva yhdistää virallista opiskelua ja muita elämänalueita (avoin oppiminen).

Jokainen blogi-portfolioon lisätty tuotos on askel, joka vie lähemmäs omaa unelmien uraa. Siten portfoliotyö voi lisätä opiskelun pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta. Itse näen, että blogityöskentely kannattaisi sitoa osaksi koko opintopolkua, kuten tässä hankkeessa. Tällöin opiskelijoilla olisi enemmän aikaa kehittyä bloggaajina ja valmistuessaan heillä olisi esittää todellisia näyttöjä osaamisestaan.

Mitä mieltä itse olet, onko blogi perinteisiä keinoja parempi tapa näyttää tekijänsä todellinen osaaminen? Kannattaisiko portfoliotyötä sitoa enemmän viralliseen tutkinto-opiskeluun?

Jaa kirjoitus:

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

Tilaa uutiskirje

Saat uudet blogit suoraan sähköpostiisi. Tilaamalla hyväksyn, että tietoni tallennetaan Sometekin uutiskirjeen tilaajarekisteriin.