050-5748041 | ilkka.olander (at) sometek.fi

Miksi Google ei riitä? Tiedonhaku 2.0

Miksi Google ei riitä? Tiedonhaku 2.0
elokuu 28, 2012 Ilkka Olander
Tiedonhaku 2.0 - Miksi Google ei riitä?

Tämä artikkeli on johdanto eKirjaan ”Tiedonhaku 2.0”. Voit ladata kirjan ilmaiseksi täältä, ole hyvä!

Googlen osuus hakukoneliikenteestä Suomessa on 97%. Se on ylivoimaisesti suosituin tiedonlähteemme ja sen tapa järjestää sisältöä arvojärjestykseen muovaa voimakkaasti ajatteluamme ja kulttuuriamme.

Itse käytän Googlea nykyisin yhä harvemmin tiedon hankintaan, koska koen, että valtaosa merkittävästä web-sisällöstä on Googlelle lähes näkymätöntä (ei hakutulosten ensimmäisellä sivulla). Salaisten algoritmien mukaan järjestetty linkkilista, jota muovaavat taloudelliset intressit, ei ole paras tapa löytää laadukkaita vastauksia ja selityksiä. Hakutulosten kärjessä on kaupallinen, hakukoneoptimoitu ja asemansa vakiinnuttanut sisältö (lumipalloefekti: suosio lisää suosiota). Tuorein keskustelu, joka kiinnostaa pientä kohderyhmää, jää Googlen huomiosta kamppailtaessa usein pikaruoka-infon varjoon.

Sosiaaliset signaalit laadun kriteeriksi
Google tiedostaa nämä ongelmat, ja se onkin viimeisen parin vuoden aikana tehnyt algoritmeihinsa merkittäviä päivityksiä. Tärkein muutos on ”sosiaalisten signaalien” nostaminen keskeiseksi hakunäkyvyyden kriteeriksi. Tykkäämiset, tviitit, +1:set ym. sosiaalisessa mediassa tapahtuva jakaminen saa nykyisin yhä enemmän painoarvoa sivuston pagerank -arvoa (kuinka korkealla hakutuloksissa sivu on) laskettaessa.

Tämä on järkeenkäypää. Sosiaalisessa mediassa on kehittynyt kulttuuri, jossa ihmiset haluavat jakaa laadukkaita ja henkilökohtaisesti puhuttelevia sisältöjä. Jakaminen on Googlenkin näkökulmasta hyödyllistä dataa ja yksi laadun signaali. Viimeaikaiset päivitykset ovat askel parempaan suuntaan, mutta ne eivät ole vielä olennaisesti parantaneet hakutuloksia.

Tietotulva tulee – kestääkö pääsi?

Onneksi en ole Googlen insinööri. Olennaisen kaivaminen esiin 8 biljoonan web-sivun joukosta ei ole helppo tehtävä.

Ennen mediatila maksoi, joten kannatti miettiä tarkkaan, mitä sinne suolsi. Sosiaalisen median ja ilmaisten blogialustojen aikakaudella sen sijaan kuka tahansa voi olla julkaisija, minkä ansiosta internet täyttyy äänekkäästä ja pintapuolisesta sisällöstä. Demokratian lisääntymisen kääntöpuoli on laadun laskeminen. Tilanteessa kaikki keinot, joilla ylitsepursuavaa tietotulvaa voidaan hallita, ovat tarpeen.

Hesarin verran tietoa voi sulattaa päivässä
Perinteisessä mediassa oli sentään se hyvä puoli, että se suodatti, rajasi, valikoi ja jäsensi uutisvirtaa. Yhden Hesarin verran tietoa voi helposti sulattaa päivässä. Ongelma tässä on se, julkaisut suunnataan laajoille kohdeyleisöille ja siksi suuri osa niiden sisällöstä ei ole yksittäisen lukijan kannalta relevanttia.

Yksilölliset reitit, missä vain, milloin vain
Perinteisen median heikkous on, ettei se onnistu vastaamaan yksilöllisiin tiedon tarpeisiin. Toimitukset suodattavat kyllä tietotulvaa, mutta niiden seula ei ole riittävän tarkka. Digitaalinen ympäristö tarjoaa huomattavasti paremmat välineet sisällön kohdentamiseen. Käyttäjät voivat valita omat yksilölliset reittinsä, kuluttaa sisällöt missä vain ja milloin vain sekä vuorovaikuttaa niiden ympärillä.

Tässä eKirjassa esittelen web 2.0 -välineitä, strategioita ja ajattelutapoja,  jotka auttavat sinua luomaan oman reittisi digitaalisessa ympäristössä. Uskon, että näistä digitaidoista on kenelle tahansa käytännön hyötyä, ja että niihin panostamisella on syvällinen merkitys oppimisen ja (tieto)työn kannalta.

Tiedonhaku 2.0: sosiaalinen, verkostomainen, kytkeytynyt

Sosiaalisessa mediassa on kehittynyt vähitellen tiedon jakamisen kulttuuri, josta käytän termiä ”tiedonhaku 2.0”. Tiedonhaku 2.0 on luonteeltaan sosiaalista. Se ei perustu algoritmeihin vaan (globaaleihin) verkostoihin – ihmisten välisiin kytkentöihin ja informaation vaihtoon. Koska ihmiset ymmärtävät merkityksiä huomattavasti hienostuneemmin kuin hakurobotit, omien verkostojen kuratoima tieto on vastaanottajalleen merkityksellistä ja relevanttia.

Kasvavan tietotulvan keskellä ihmiset alkavat kääntyä yhä enemmän laadukkaiden, järjestettyjen ja ymmärrettävien tietolähteiden pariin. Erityisesti tällaista tietoa tarjoavat kuraattorit – eri alojen asiantuntijat, jotka kokoavat, suodattavat ja tiivistävät eri puolille verkkoa hajonnutta sisältöä merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi.

Informaationvaihtotalous

Monissa sosiaalisen median palveluissa (esim. Twitter) voidaan havaita eräänlainen informaationvaihtotalous, jossa kuraattorit vaihtavat keräämäänsä tietoa näkyvyyteen, auktoriteettiin ja verkkoliikenteeseen.

Informaationvaihtotalouden syntyyn on monia syitä. Esimerkiksi Google kannustaa kuratointiin kahdesta syystä. Toisaalta kuratointi on vastaus Googlen puutteisiin. Google ei osaa arvioida sisältöä kriittisesti ja tuottaa sitä ymmärrettävään muotoon, joten tarvitaan parempia vaihtoehtoja. Toisaalta kuratointi on myös Googlen valloittamisen strategia. Kuratointi helpottaa nousua hakutulosten kärkeen tuomalla lisää huomioarvoa kuraattorin toiminnalle ja sitä kautta lisää liikennettä hänen omalle sivustolleen.

”Content is the king”
Kaikki tämä palautuu vanhaan Bill Gatesin 1996 muotoilemaan veisuun ”content is the king”, kiinnostava sisältö on tärkeintä. Kiinnostava sisältö tuo internetissä liikennettä ja sitä jaetaan eteenpäin sosiaalisessa mediassa. Ilman kiinnostavaa sisältöä ei ole kävijöitä, ei synny luottamussuhdetta, ei ole asiakkaita. Kiinnostavaa sisältöä taas on vaikea tuottaa päivittäin – on huomattavasti helpompi vinkata ja jakaa eteenpäin muiden tuottamaa laadukasta sisältöä. Tämä sisältö voi olla jopa kilpailijan tuottamaa – yhtä lailla se on hyödyllistä omille seuraajille ja auttaa etabloimaan välittäjäänsä alansa auktoriteettina.

Sosiaalisen median luonteeseen ei myöskään sovi jatkuva itsestään toitottaminen (broadcasting). Kaikkihan me tiedämme, miten ”miellyttävää” seuraa ovat ne henkilöt juhlissa, jotka puhuvat koko illan vain itsestään. Omien sisältöjen jakaminen ei pistä silmään silloin, kun henkilö jakaa samalla muiden tuottamaa hyödyllistä sisältöä ja auttaa siten seuraajiaan. Tässä prosessissa syntyy globaaleja informaatioverkostoja, joissa jaetaan resursseja, tietoa ja kehitetään kokonaisia toimialoja.

Laatu – syy miksi kuratointi on tullut jäädäkseen

On merkkejä siitä, että kuratointi ei jää marginaali-ilmiöksi vaan siitä on tulossa valtavirtaa – tapa ymmärtää maailmaa ja työstää eteenpäin tietoa. Uusia kuratointiin suunnattuja palveluita ilmestyy jatkuvasti (ks. enemmän välineistä) ja monet niistä ovat saavuttaneet pienessä ajassa suuren suosion (esim. Pinterest rikkoi 10 miljoonan käyttäjän rajan nopeammin kuin mikään muu sivusto tähän mennessä). Myös Google suhtautuu kuratoinnin vakavasti, ja se on kehittämässä ominaisuutta, jossa hakuun liittyy kuratoituja tiedon kokoelmia.

Yksi trendi uusissa palveluissa on niiden suljettuus. Esimerkiksi Pinterest on rajoittanut viime päiviin asti käyttäjien rekisteröitymisiä. Tuoreet palvelut Medium ja Branch, joiden taustalla ovat Bloggerin ja Twitterin perustajat Ev Williams ja Biz Stone, ovat myös suljettuja ja niihin sisältöä pääsevät tuottamaan vain jäsenet. Siten ne ovat vähemmän demokraattisia kuin julkaisualustojen ensimmäinen aalto (esim. WordPress, Tumblr ja Blogger).

Avainsana tässä on laatu – palvelut pyrkivät profiloitumaan laadukkaiksi rajoittamalla sitä, kuka voi olla sisällöntuottaja. Koska palvelut elävät käyttäjiensä jakamasta ja tuottamasta sisällöstä, niille on elintärkeää saada houkuteltua mukaan sosiaalisia vaikuttajia. Eihän toimittajaksikaan ketään aivan pystymetsästä oteta – vaaditaan juttunäytteitä, kokemusta ja lahjoja. Onkohan bloggaus näin ammattimaistumassa?

Onko bloggaus ammattimaistumassa?
Medium yhdistelee mielenkiintoisesti julkaisualustan ja kuratointipalvelun piirteitä. Sisältöä tuotetaan bloggaajien tiimeissä (vrt. toimitus), sillä tiimin on helpompi tuottaa päivittäin kiinnostavaa sisältöä aiheesta kuin yksittäisen henkilön. Sisältö järjestyy teemojen ja aiheiden mukaan kokoelmiksi, mikä helpottaa käyttäjiä löytämään merkityksellisiä ja yksilöllisiä reittejä. Ihmiset voivat valita heille sopivan osallistumisen tason – suurin osa kuitenkin haluaa vain kuluttaa eikä tuottaa sisältöä. Tunnettu internet -kulttuurin teoria väittää, että vain 1% ihmisistä tuottaa sisällön, 9% osallistuu kommentoimalla ja 90% tyytyy seuraamaan ja kuluttamaan. Medium pyrkii ottamaan tämän huomioon ja tarjoaa mahdollisuuksia osallistua myös hyvin matalalla kynnyksellä, esim. äänestämällä sisältöjä (vrt. Digg & RedIt), joista suosituimmat näkyvät sivun ylälaidassa.

Mikä on tästä opimme? Mitä enemmän netissä on ääntä, älämölöä ja markkinointipuhetta, sitä enemmän ihmiset kaipaavat rauhaa, syvyyttä ja todellista ymmärrystä. Google ei (vielä?) suodata sisältöä riittävällä tarkkuudella, jäsennä sitä ymmärrettävään formaattiin tai tyydytä yksilöllisiä tiedon tarpeitamme. Siksi tarvitaan uusia parempia web-palveluja sekä tiedonhaku 2.0 -taitoja.

Tämä artikkeli on johdanto eKirjaan ”Tiedonhaku 2.0”. Voit ladata kirjan ilmaiseksi täältä, ole hyvä!

Piditkö lukemastasi? Tilaa tämä blogi sähköpostiisi:

Ei kommentteja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*