050-5748041 | ilkka.olander (at) sometek.fi

Median murros: Massamediasta kohti yksilöllisiä mediareittejä.

Median murros: Massamediasta kohti yksilöllisiä mediareittejä.

Median digitalisoituminen - yksilölliset mediareitit
Kuukausiliitteen juttu ”Twitter tekee läpimurtoa Suomessa” (4.5.2013) puhutti viikonloppuna kovasti sosiaalisessa mediassa. Tässä pieni katkelma omasta Twitter-virrastani:

Hienoa, että Twitter on huomattu valtamediassakin. Toisaalta jutusta piirtyi aika suppea ja sanoisinko jopa hieman pinnallinen kuva ”lajityypillisestä käytöksestä” Twitterissä. Erityisesti silmääni pisti, miten paljon palstatilaa oli uhrattu eri julkkisten seuraajamäärien pyörittelyyn. Jäi kuva, että Twitter on hektistä 140 merkin nokkeluuksien laukomista ja julkkisten brändinrakennusta, jonka seassa satunnaiset uutisten sirpaleet sinkoilevat. Twitter voi olla monille tätä, mutta minulle se on paljon muuta. Kyse on pitkälti siitä, ketä siellä seurailet ja miten reittisi valitset.

Twitter – julkkikset ja numeroihin tuijottaminen

Moni aloittaa Twitterissä seuraamalla entuudestaan tuttuja hahmoja – julkkiksia. Esimerkiksi Keskisuomalaisen toimittaja Pipsa Olli lähestyi hiljattain Twitteriä yksipuolisesti tästä kulmasta ja pettyi. Petteri Järvinen kirjoitti juuri hyvin aiheesta: ”Twitter ei ole julkkismedia”.

Monille julkisuuden hahmoille näyttäisi olevan yhteistä se, että he eivät pahemmin muita kuuntele vaan puhuvat oman elämänsä (tylsistyttävää) monologia. Viestit virtaavat ylhäältä alaspäin, kuten perinteisessä mediassa. Mutta Twitteristä on kyse jostain muusta:

Omasta mielestäni sosiaalisen median paras anti liittyy verkostoihin, jotka eivät ole hierarkkisia vaan monenkeskisiä, eivät perustu oman viestin tuuttaamiseen (”broadcasting”) vaan jakamiseen. Siksi etsin somesta ihmisiä, joilla on jotain kiinnostavaa jaettavaa. Yleensä nämä ovat linkkejä sisältöihin (=blogit, media), sillä 140 merkkiin on vaikea kiteyttää mitään kovin mullistavaa.

Fiksut ihmiset, joista media ei kirjoita
Maailma on täynnä fiksuja ihmisiä, joista perinteinen media ei kirjoita, mutta joiden ajatusten ääreen Twitter voi viedä. Oikein käytettynä Twitter on tehokkaimpia keinoja oppia uusia asioita ja tutustua (samoista asioista kiinnostuneisiin) ihmisiin. Parasta siinä on mielestäni se, että verkosto tuo kohdalleni jatkuvasti hyviä juttuja, joita en olisi edes osannut etsiä (=serendipiteetti). Minulle Twitter on ennen kaikkea ”sosiaalista lukemista”, sisällöistä vinkkaamista ja ammatillista itsensä kehittämistä (lue lisää: Twitter ja henkilökohtaiset oppimisverkostot).

Tälläisella toiminnalla on nimikin: kuratointi. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, mukaanlukien ilmaisen e-kirjan. Kuratointi on lähellä toimitustyötä ja ihmettelenkin, mikseivät toimittajat lähesty Twitteriä koskaan tästä näkökulmasta.

Internet on moniääninen media

Perinteinen media suuntaa viestinsä kohdeyleisöille (esim 30-40 vuotias kaupunkilaisnainen tms.), joita myydään mainostajille. Tämä tasapaksuistaa merkittävästi sisältöjä. Kun etsitään yleisölle yhteistä nimittäjää, tehdään monta kompromissia ja lopputulos on usein enemmän tai vähemmän keskinkertainen.

Ehkä surullisinta kohdeyleisöajattelu on ollut suomalaisilla radiokanavilla, joiden soittolistat saivat ne kaikki kuullostamaan taustatapetilta (Radio Helsinkiä lukuunottamatta). Pienessä maassa ”taloudellinen realiteetti” on ollut, että marginaaliset aiheet karsiutuivat pois ja vain se jää, jonka uskotaan myyvän. Onneksi on nettiradiot ja Spotify, joiden kautta löytää musiikkia lähes mihin tahansa makuun.

Haluatko tulla typistetyksi kohdeyleisöksi?
Jos voi valita, tuskin kukaan meistä haluaa tulla tyypitellyksi kohdeyleisöksi. Haluamme tietenkin yksilöllisiin kiinnostuksen kohteisiimme vastaavaa sisältöä. Hyvä uutinen on, että internetissä yksilölliset mediareitit ovat arkipäivää.

Internet on niin moniääninen media kuin olla saattaa. Portinvartijoita ei ole – kuka tahansa pääsee ääneen. Tuloksena on suuri sisältöjen sillisalaatti. Vaikka 99% sisällöstä olisi silkkaa kuraa, joukkoon mahtuu silti niin paljon helmiä, ettei niitä yksi ihminen ehdi millään kuluttaa. Olipa oma kiinnostuksen kohde kuinka marginaalinen tahansa, yleensä siitä löytyy netistä jotain huomion arvoista. Ja sisällön määrä kasvaa ja laatu nousee hurjaa vauhtia. Missä mennään 2015?

Massamedia vai yksilölliset mediareitit?

Internet on räjäyttänyt sisällön määrän. Mitä vain, milloin vain, missä vain – omien preferenssien mukaisesti. Miksi seurata netissä samoja henkilöitä, joista media jo pauhaa? Miksi tulla kohdelluksi massana kun voi ottaa ohjat käsiinsä yksilönä ja koostaa oman mediavirtansa?

Twitterin lähestyminen samojen julkisten naamojen kautta tekee verkostoista tylsiä, vallitsevan status quon toisintoja. Ennemmin kuin alkaa peilaamaan perinteisen median julkkisgalleriaa, suosittelen seuraamaan niitä, jotka ovat keränneet yleisön netissä, netin ehdoilla. Tässä muutamia ehdokkaita: @tuija @villetolvanen @JaanaNystrom @apuustin @ilotimo @MikkoMann @raesmaa …. Ehdota lisää kommenteissa! :)

Ole hyödyksi muille
Luettelemiani henkilöitä yhdistää se, että he ovat ansainneet seuraajansa netin pelisäännöin, olemalla hyödyksi muille. He eivät puhu itsestään vaan alastaan. He eivät kerro mitä söivät aamupalaksi vaan jakavat avuliaasti hyödyllisiä resursseja. Moni heistä tuottaa vaivalla sisältöä nettiin ja ansaitsee huomionsa jo sillä. Jostain syystä tällaisia hahmoja ei perinteisen median laatimilla listoilla juuri näy.

Meille ”tavallisille kuolevaisille” auktoriteettiaseman saavuttaminen sosiaalisessa mediassa vaatii enemmän kuin julkkiksille. Ketään ei kiinnosta yksityiselämämme ja miksi kiinnostaisi. Pitää tarjota todellista lisäarvoa, auttaa ihmisiä, ratkaista ongelmia. Tältä alueelta minä löydän Twitterin arvon.

Tietty jokainen valitkoon omien preferenssiensä mukaan. Twitter on kuin globaalit kocktailkutsut, jonka seurueista voi etsiä ne, joiden jutut puhuttelevat itseä eniten.

Verkostoissa rikkaat rikastuvat

Mutta ei jäädä vielä tähän. Tutkitaan vähän tarkemmin nettiverkostojen lainalaisuuksia.

Kuten muuallakin yhteiskunnassa, myös verkostoissa rikkaat näyttäisivät rikastuvan entisestään. Tästä puhuu mm. Gideon Rosenblatt erinomaisessa blogipostissaan. Seuraamme helpoiten niitä, jotka ovat jo verkoston keskiössä ja joilla on eniten yhteyksiä. Kaikki tiet verkostossa johtavat lopulta heidän luokseen. Mieleen tulee helposti ajatus: ”Oho. Kylläpä hänellä on seuraajia. Todennäköisesti hänellä on jotain kiinnostavaa sanottavaa.”

Näinhän ei läheskään aina ole. Moni on seurannut ja tykkännyt muiden mukana. Olen itsekin huomannut, että kun seuraajien määrä Twitterissä kasvaa, niitä alkaa saamaan yhä helpommin. Suosio itsessään alkaa synnyttää suosiota. Turhauttavaa? Niin minustakin.

Rikas vai köyhä informaatioverkosto?

Tästä seuraa yksi ongelma. Kun suuri osa ihmisistä päätyy kuuntelemaan vain verkoston solmukohtia, informaatiovirta köyhtyy. Tapahtuu sama ilmiö kuin massamediassa: sama sisältö monistuu ja typistää koko yhteisön ajattelua.

Rikkaassa informaatioverkostossa sen sijaan on riittävästi diversiteettiä – erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä, joiden kohtaamisista ne luovat ja uudet ideat usein syntyvät.

Elämää suositusten kuplassa
Mitä enemmän tiedonhankinnastaan luottaa verkostoilleen, sitä enemmän tulisi kiinnittää huomiota siihen, ketä seuraa. Sosiaalisen median verkostojen suosituksista on muodostumassa eräänlainen kupla, jonka kautta suodatamme joka tuutista päälle käyvän mediamaiseman. Ihannetapauksessa verkosto on avoin ja heterogeeninen ja sen sen sisään löytää tiensä rikas ajatusten kirjo. Tapahtuu luovia yhteentörmäyksiä ja touhuun sekoittuu ripaus serendipiteettiä – kaikkia verkoston hyviä puolia. Huonossa tapauksessa omat ennakkoluulomme vahvistuvat samankaltaisessa seurassa.

Digitalisoituminen ja median murros

Ennustan, että median digitalisoituminen tulee muuttamaan sen kulutusta lähivuosina dramaattisesti. Monilla se on jo muuttunut. Siihen ei vaikuta pelkästään Twitter, Facebook, Google+ ym. suositteluverkostojen yleistyminen vaan myös monet kuratointiin erikoistuneet palvelut (mm. Scoop.it, PearlTrees) ovat lunastaneet paikkansa osana digitaalista mediakulutusta. Vilkaise tästä omia Scoop.it -lehtiäni, vaikkapa tuoreella Read.it -mobiilisovelluksella (iPad).

Perinteinen media on perustunut kokonaispaketin myymiseen. Vaikka lehdestä lukisi vain 10-20%, se on silti ollut hyvä kauppa. Ei enää. Internetissä paketti voi olla kattavampi, hienostuneempi ja paremmin omiin kiinnostuksen kohteisiin räätälöity. Miten olisi parhaat palat globaalista uutisvirrasta itselle räätälöitynä ja omista lempiaiheista? Ota käyttöön FlipBoard, Zite, Pulse tai muu vastaava mobiilisovellus, joka kokoaa yhteen lehteen yksilöllisen sisältövirran lukemattomista eri nettilähteistä (blogit, sosiaalinen media, perinteinen media).

FlipBoardin tuoreessa 2.0 -versiossa kuka tahansa voi julkaista näyttäviä nettilehtiä. Ja niitä on julkaistu, uskomattomaan tahtiin: puoli miljoonaa lehteä kahdessa viikossa. Ovatko kansalaistoimittajat nousemassa ammattitoimittajien rinnalle?

Isot mediatalot maailmalla ovat jo mukana kehityksessä. Esimerkiksi New York Times on selailtavissa FlipBoardissa ja Wall Street Journal Pulsessa. Ne sulautuvat osaksi ihmisten yksilöllisiä mediasekoituksia, joita määrittävät yhä enemmän kunkin omat mielenkiinnon kohteet, eivät mediatalojen organisaatiorajat. Ehkä mediakulutus alkaa muistuttaa Spotify:ta, jossa ihmiset kuuntelevat useammin yksittäisistä kappaleista kokoamiaan soittolistoja kuin kokonaisia levyjä?

Kaikki maailman sisältö (tieto, musiikki, videot…) – valitsemastasi aiheesta ja luottamiesi asiantuntijoiden kuratoimana – selailtavissa missä vain, milloin vain, miltä tahansa laitteelta.

Jos tämä ei ole kehityksen suunta niin mikä?

4 Kommenttia

  1. Jaana Nyström 1 vuosi ago

    Ihan loistava juttu ja osuu asian ytimeen.

    Toki meillä on hyvinkin monia erilaisia tapoja kuluttaa sosiaalista mediaa; Facebooking pihagrillijuhlista Twitterin kokkareille ja sieltä Google+:n illallisbuffetiin ja avoimeen baariin…

    Mutta ei ole mitään järkeä seurata samoja ihmisiä ja varsinkaan julkkiksia joka paikassa? Seurata samoja keskusteluja, kommunikoida vain tuttujen kanssa, lukea samoja juttuja Hootsuitettuna kaikkialle.

    Tässä pieni piikki myös kuratoijille sekä sisällön tuottajille… Näyttääkö profiilisi sisältö samalta kaikkialla ja yhtä aikaa?

    Diversiteetti, siinäpä se. Siihen tulisi pyrkiä meistä jokaisen.
    Silmälaput pois ja tietoa etsimään sekä jakamaan!

    • Ilkka Olander Author
      Ilkka Olander 1 vuosi ago

      Ps. seuratkaa Jaanaa myös Google Plussan puolella, siellä hänestä on todella paljon apua :).

  2. ca 9 kuukautta ago

    Mikä tarkoitetaan median murroksella? Että Gigantin, Citymarketin ja Lidlin mainokset siirtyvät sanomalehdistä suorajakelun mainoslehtiin, joita saan n. kilon viikossa?

    Kyllä se varmasti lehtitalojen tulosta vie, mutta ilmeisesti lehdet pyytävät mainostilasta enemmän rahaa kuin mitä maksaa teettää oma suorajakelumainoslehti.

    Jos lehdellä menee huonosti niin voisi vaan laittaa mainoshinnat halvemmaksi kuin suorajakelu.

    Digitaalisuus ja interaktiivisuus ei taida moniakaan kiinnostaa jos katson tuota eteisen lattian mainoskasaa. Ihmiset ovat tottuneet siihen, ettei web-sivun tai facebookin mainoksia edes vilkaista mutta suorajakeluun on pakko koskea ellei sitä kokonaan kiellä. Enpä ole itse ainakaan ikinä tainut netin mainosta noteerata, ja nekin on mahdollista suodattaa pois automaattisesti.

    • Ilkka Olander Author
      Ilkka Olander 9 kuukautta ago

      Itse ajattelen, että median murros viittaa useampaan asiaan, jotka kaikki liittyvät median siirtymiseen verkkoon ja digiaikaan: ansaintalogiikka muuttuu (ja mainonta tehoaa yhä heikommin), oma mediamix koostetaan yhä useammin eri medioista esim. yllämainituilla digivälineillä, vuorovaikutteisuuteen, ammattilaisten / harrastajien tuottaman sisällön rajan hämärtymiseen jne. Tässä bloggauksessa en niinkään mainostamista käsitellyt, mutta jos se kiinnostaa, vilkaiseppa tätä postia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>