Paras tapa oppia yksilöllisesti: PLE

Verkko-opiskelun keskeinen lupaus on yksilöllisyyden lisääntyminen. Siihen kuuluvat mm. henkilökohtaiset oppimispolut, opiskelu omaan tahtiin ja itse valituilla välineillä. Kaikkein aidoimmillaan yksilöllisyys toteutuu henkilökohtaisissa oppimisympäristöissä (PLE = Personal Learning Environment) ja -oppimisverkostoissa (PLN = Personal Learning Network). Tässä artikkelissa pureudun ensin mainittuun.

Standardoidun opetuksen loppu

Personalized Learning Foundation on yksi yksilöllisen oppimisen äänitorvi. Sen mukaan tulisi jo tunnustaa, että luokkaopetuksen ”yhden koon” malli ei toimi. Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja vahvuutemme, mielenkiinnon kohteemme ja erilaiset tavat oppia. Yksi suurimmista turhautumisen aiheista perinteisessä luokkaopetuksessa on, että oppijat laitetaan yhteen muottiin: heikoimmat eivät pysy perässä ja lahjakkaat turhautuvat. Oppijoiden erikoisosaamista, harrastuneisuutta tai kiinnostuksen kohteita ei päästä hyödyntämään, jos omien reittien luomiseen ei tarjota mahdollisuuksia.

Sellainen standardisoitu ja tehdasmaiseksikin luonnehdittu opetus, jossa kaikki oppijat saavat samat materiaalit, vastaavat samoihin kysymyksiin, ja suljetaan samaan tilaan asiantuntijaopettajan hallinnoimaa tietoa pänttäämään, on tullut tiensä päähän. 1900 -luvulla tällainen ”tuotantolinja” saattoi vielä toimia, mutta nykyisen työelämän haasteisiin se ei enää valmista.

Tietoyhteiskunnassa luoviminen vaatii ennemminkin modernin diginomadin – knowmadin – ominaisuuksia: kykyä luoda tietoa yksin ja yhdessä, joustavuutta toimia eri konteksteissa ja ratkaista uusia ongelmia, käyttää kuhunkin tilanteeseen sopivimpia (digi)välineitä, luoda verkostoja ja hyödyntää niiden osaamista, jakaa tietoa, oppia elinikäisesti… Knowmad luo oman polkunsa, etsii tarvitsemansa resurssit ja välineet ja rakentaa verkostot ympärilleen. Mikä surullista, nykyisin monet ihmiset joutuvat kehittämään tällaisia taitoja pitkälti vapaa-ajallaan, kun niiden kehittymiseen ei satsata tarpeeksi virallisen opiskelun yhteydessä tai työpaikalla.

Monet puhuvat verkko-oppimisen yhteydessä oppimiskokemusten ”räätälöinnin aikakaudesta”, jolloin jokainen oppija voi oppia miten haluaa, missä haluaa, milloin haluaa. Tämä siis vastakohtana teollisuusyhteiskuntaan kuuluvalle standardoinnille ja liukuhihnatuotannolle, jossa koulu vertautuu tehtaaseen. Tässä yksi Sir Ken Robinsonin RSA -animate -klassikkovideo aiheeseen liittyen (videossa on paljon kiinnostavaa asiaa, mutta erityisesti 6.30min kohdalla päästään ongelmien ytimeen):

Mikä ihmeen PLE?

Mainio tapa oppimisen yksilöllisyyden lisäämiseen on henkilökohtainen oppimisympäristö, PLE. Nimensä mukaisesti  kukin oppija luo henkilökohtaisen oppimisympäristönsä omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin. Sen voi rakentaa erilaisista web 2.0 -välineistä, kuten blogit, wikit, uutissyötteet, sosiaaliset kirjainmerkkipalvelut, pikaviestimet (Twitter, Facebook) jne. Olennaista on, että oppija voi PLE:n yhteydessä asettaa omia tavoitteitaan, hallita omaa oppimistaan (sekä sisältöä että prosessia) ja valita tarpeisiinsa sopivimmat välineet.

Tässä muutamia esimerkkejä erilaisista henkilökohtaisista oppimisympäristöistä (nämä ja monia muita esimerkkejä löytyy tältä sivustolta):

Lopuksi vielä muutama sana omasta PLE:stäni. Ensinnäkin tästä blogista on muodostunut tärkeä osa omaa PLE:täni, vaikka se ei alunperin ole suunniteltu siihen tarkoitukseen. Miksi? Koska bloggaaminen (ulkoistaminen, selittäminen) on yksi parhaista tavoista oppia ja olla osa tietoa rakentavaa verkostoa. Muita olennaisia palikoita PLE:ssäni ovat mm. edellisessä artikkelissani käsitelemäni Diigo ja Evernote sekä monet tiedonhaku 2.0 -kirjassa käsittelemäni some-välineet.

PLE vs LMS

Ajatus henkilökohtaisesta oppimisympäristöstä nousi alunperin vastavoimaksi perinteisille oppimisympäristöille (Learning Management System = LMS), joita hallinnoidaan ylhäältä käsin ja joihin oppija joutuu sopeutumaan. LMS -ratkaisujen kuten Moodle (ks. kritiikkiä) ongelmana on, että niissä opiskelija ei ole täysivaltainen toimija vaan sivustakatsoja (esim. tehtävien palauttaja). Siksi ne tuntuvat etäisiltä, niihin ei sitouduta, eivätkä ne jää opiskelujen jälkeen käyttöön. Monet myös kokevat keskimääräisen LMS:n tylsäksi, epäinspiroivaksi ja hankalaksi käyttää.

Sellaista omistajuuden tunnetta ja ”tekemisen meininkiä”, mikä omaan PLE:hen liittyy, harvoin pääsee syntymään ylhäältäpäin sanellussa ympäristössä. Motivoinnin kannalta on tärkeää, että oppijat ”omistavat oman tilansa” ja voivat räätälöidä sen sisällön, ulkoasun ja toiminnot mieleisikseen. Ja tuo motivaatio on kaikki kaikessa, kertoo viime vuosien oppimistutkimus.

PLE ja WordPress

Yksi monipuolisimmista välineistä PLE:n rakentamiseen on WordPress, jonka laaja ja joustava ekosysteemi (yli 20000 teemaa & lisäosaa) antaa oppijalle lähes loputtomasti mahdollisuuksia ympäristönsä muokkaamiseen. WordPressiä ei voi verrata muihin blogialustoihin (Blogger, Posterous…), joiden mahdollisuudet ovat huomattavasti rajallisemmat. Se on aloittelijalle yhtä helppo, mutta tarjoaa edistyneemmälle ammattilaisen työvälineet (CMS).

WordPress voimaannuttaa sekä opiskelijat että opettajat. Yhtäkkiä kuka tahansa voi julkaista verkossa, toteuttaa ideoitaan ja räätälöidä täysin omanlaisensa sivuston – ilmaisilla työkaluilla ja vähällä vaivalla. Sen lisäksi, että WordPress:iä voi käyttää tukikohtana oman PLE:n rakentamisessa, sillä voi esim. tehdä sivuston tulevalle yritykselleen, luoda sosiaalisen yhteisön tai perustaa verkkokaupan. Koska alustasta on hyötyä töissä ja vapaa-ajalla, siihen on helppo sitoutua opiskeluidenkin yhteydessä. Kaikki tukevat toisiaan.

Ja kyllä, suuri osa tästä kaikesta ei vaadi koodaamista. Siksi sanonkin usein, että WordPress vapauttaa verkon nörttien hallinnasta sisällöntuottajille. Täällä vielä lisää syitä käyttää WordPress:iä.

Wordpress helpottaa myös yhtenäisen oppimisympäristön rakentamista. Yksi PLE:n rakentamisen ongema näet on, että siitä muodostuu helposti tarpeettoman kompleksinen, erillisten ja toistensa kanssa yhteensopimattomien palvelujen tilkkutäkki. WordPress on tässä mielessä joustava, sillä siihen saadaan integroitua erilaisilla lisäosilla lähes mikä tahansa some-palvelu. Esimerkiksi Campus 2.0 integroi blogit, wikit, vuorovaikutusseinät, dokumenttien jaon, yksityisviestit, Twitter/Facebook/Flickr/Youtube/??? -virrat ym. ryhmän yhteiseen työtilaan. Campus 2.0 on oppilaitoksen laajuinen some/mobiili -oppimisympäristö, johon sisältyvät kunkin opiskelijan omat PLE:t.

PLE, oppimisen flow ja huippukokemukset

PLE:hen liittyy luontevasti virallisen (tutkintotavoitteisen) ja epävirallisen (tapahtuu töissä, vapaa-ajalla..) oppimisen sekoittuminen. Monilla oppimisen huippukokemukset liittyvät nimenomaan vapaa-aikaan ja itse määriteltyihin tavoitteisiin. Oma kokemukseni on, että oppiminen on palkitsevinta silloin, kun siihen voi kytkeä omia projektejaan ja todellisen elämän ongelmiaan. Sen sijaan ulkoakäsin määritellyn opintosuunnitelman nieleminen tuntuu työltä ja maistuu puulta.

Parhaimmillaan PLE voi rakentaa siltoja virallisen ja epävirallisen oppimisen välille. Kun samoja some-välineitä käytetään sekä vapaa-ajalla, töissä että opiskelussa, eri elämänalueet saattavat alkaa ruokkia toisiaan hedelmällisesti. Monet opiskelijat tekevät opintojen sivussa (alansa) töitä ja usein he kaipaavat eniten apua juuri näihin työelämän haasteisiin. Portfolioon taas neuvotaan sisällyttämään myös vapaa-ajan projekteja, sillä ne ovat monesti kaikkein persoonallisimpia ja mielenkiintoisimpia.

PLE:ssä henkilökohtaisesti merkittävät sisällöt voi tuoda yhteen, liittyivätpä ne mihin tahansa elämänalueeseen. Mitä enemmän näitä sisältöjä voi kytkeä tutkintoon, sitä yksilöllisempää, mielekkäämpää ja motivoivampaa opiskelusta tulee.

Onko sinulla jo oma PLE? Tarvitseeko oppilaitoksesi apua PLE -ympäristöjen rakentamiseen tai niihin liittyvien toimintamallien kehittämiseen?