050-5748041 | ilkka.olander (at) sometek.fi

Unelmien digitaalinen kirjasto

Unelmien digitaalinen kirjasto
helmikuu 4, 2014 Ilkka Olander
Digitaalinen kirjasto
Millainen olisi unelmiesi digitaalinen kirjasto? Digiajan kirjasto piirtyy mielessäni julkiseksi olohuoneeksi, kaupunkilaisten kohtaamispaiksi ja kollaboraatiotilaksi. Säkkityynyjä, wi-fi työpisteitä, monitoimitiloja tilaisuuksiin ja tapahtumiin, valoa ja rauhaa. Ja mikä tärkeintä: 24/7 digitietopalvelu, joka auttaa kansalaisia verkossa vaativissakin tiedontarpeissa. Todellisuus ei ihan vielä vastaa visiota.

Kaupungissa on vain vähän ei-kaupallista julkista tilaa, jossa tavata ihmisiä. Miksi käyttää arvokkaita neliömetrejä keskeisillä sijainneilla kirjojen säilyttämiseen, kun ne saisi paljon kätevämmin käsiinsä digitaalisesti verkosta? Fyysisten kirjojen jonottaminen, varaaminen ja etsiminen hyllyjen välistä tuntuu jotenkin kivikautiselta. Digikuluttaja haluaa tietonsa nopeasti ja helposti, silloin kuin hänelle sopii.

Miten suuri osuus sisällöstä kulutetaan digitaalisesti vuonna 2020? Veikkaan, että valtaosa. Jo parin viime vuoden aikana ihmisten lukutottumukset ovat muuttuneet valtavasti tablettien, älypuhelinten ja mobiilisovellusten myötä. Itse luen valtaosan verkkosisällöstä iPhonella.

FlipBoardin ja Ziten tapaiset sovellukset muuttavat lukutottumuksiamme. Tilaamme sisältöä ensisijaisesti mielenkiinnon kohteistamme, eikä sisällön tuottajalla ole väliä, kunhan se on laadukasta. Verkossa lähtökohta on tiedon avoimuus. Älykkäisiin sovelluksiin voi koota oman mediamiksauksen globaalista buffetpöydästä: Hesari, YLE, New York Times, Mashable, HBR, NextWeb, FastCompany, blogit, Twitter, LinkedIn, Digitalist Network jne. – pientä ja suurta, meiltä ja maailmalta, kaikki sulassa sovussa osana samaa digilehteä. Paitsi että haluamme kuluttaa sisällöt yhdestä paikasta ja ”on-demand”, digilukukokemukseen kuuluu mm. verkostojen suosittelut, kuratoidut kanavat, vuorovaikutteisuus, mahdollisuus tehdä digimuistiinpanoja jne.

Kirjastot sosiaalisessa mediassa

Olin alkuvuodesta Seinäjoen korkeakoulukirjastossa kouluttamassa informaatikkoja. Yllätyksekseni digimaailmassa oli tiedonhaun ammattilaisillekin paljon uutta opittavaa. Välineet muuttavat toimintaa. Tehokkaat some- ja digivälineet (Google, Twitter, Scoop.it, Evernote, Diigo jne.) ovat muuttaneet täysin tiedonhankinnan ja -hallinnan.

Miksi sitoa tieto fyysiseen rakennukseen?
Tutkailin koulutusta varten kirjastojen sosiaalisen median tilejä. Facebookissa on mm. Helsingin Yliopiston kirjasto, Kallion kirjasto ja Kirjasto kymppi. Twitterissäkin on jo useilla kirjastoilla tili. Suuri osa päivityksistä näytti olevan vielä perinteistä tiedottamista (tapahtumat, aukioloajat, palvelut jne.), joiden seassa hauskoja pikku-uutisia kirjastosta (erit. Kallion kirjasto).

Kallion kirjasto - Facebook

Omaan silmääni pisti yksi seikka: viestintä oli  pitkälle kiinni fyysisessä kirjastorakennuksessa. Sen sijaan harvassa olivat päivitykset, joissa jaettaisiin kiinnostavaa tietoa, vinkattaisiin uutuusjulkaisuista tai vaikka heräteltäisiin kirjallisuuskeskustelua. Juuri mikään kirjasto ei kuratoi sosiaalisen median kanavilla. Tämä herätti ihmetystä, sillä mitä muuta informaatikon työ on kuin tiedon suodattamista, järjestämistä ja jakamista?

Kirjastot, kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku

Mielestäni kuratointi – verkon tiedon paljouden suodattaminen ja järjestäminen ymmärrettäviksi kokoelmiksi – olisi digiajan kirjaston ydintehtäviä. Kyse on oikeastaan samoista asioista kuin perinteisessä asiakaspalvelussa. Kun asiakas ennen kysyi tiedontarpeeseensa apua henkilökunnalta, häntä autettiin löytämään sopiva kirja hyllystä. Nyt vain palvellaan asiakkaita verkossa – vinkataan, toimitetaan ja jaellaan eteenpäin tietoa, eri kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Verkossa palvellaan samalla kaikkia suomalaisia ajasta ja paikasta riippumatta. Työstä saadaan moninkertainen hyöty, kun se on läpinäkyvästi kaikkien nähtävänä.

Kuratointi on vakiintunut keskeiseksi toimintatavaksi sosiaalisessa mediassa ja sitä harjoittavat nykyään lähes kaikki sosiaalisen median vaikuttajat ja ajan hermolla olevat yritykset / organisaatiot. Yhä useampi meistä saa omilta asiantuntijoiden verkostoiltaan laadukasta ja tuoretta tietoa, joka on Googlelle suureksi osaksi näkymätöntä.

Kansallinen digitietopalvelu
Kirjasto voisi olla verkossa vaativien ja yksilöllisten tiedon tarpeiden kansallinen 24/7 digitietopalvelu. Informaatiotieteen ammattilaisista tulisi hyviä oppaita, jotka voisivat auttaa löytämään kaaoottisessa verkkomaailmassa oikean, relevantin ja vahvistetun tiedon lähteille. Heidän silmiensä edestä kulkee joka päivä satoja kirjauutuuksia ja julkaisuja – miksei tämä tieto välity ulospäin (verkkoon!) muuten kuin uutuushyllyyn sijoitettuina täkykirjoina? Tieto on luotu vapaaksi, eikä sitä ole digiaikana mieltä sitoa johonkin fyysiseen rakennukseen.

Jo 2007 Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto totesi puheessaan, että ”kirjastot ovat mediatuntemuksen pioneereja. Aineiston valinta, järjestäminen (luettelointi, luokitus, asiasanoittaminen) ja tietopalvelu ovat kaikki mediaosaamisen ulottuvuuksia. Toistaiseksi näitä taitoja on käytetty voittopuolisesti kirjaston omassa työssä. Nykyisessä mediaympäristössä on selvä tarve jalkauttaa kirjastojen sisällöntuntemusta laajemmalle. On jokaisen kansalaisen jokapäiväinen haaste osata käyttää mediaa taitavasti”. Tähän on helppo yhtyä. Käytännössä kuitenkaan kovin pitkälle ei olla päästy 7 vuodessa. Jos kerran osaamista on, eikö kirjasto voisi toimia aktiivisemmin verkossa ja samalla auttaa kehittämään kansalaisten digitaitoja?

Kirjastot digitalisoituvat – esimerkkejä

Nopean some-katsaukseni perusteella Seinäjoen korkeakoulukirjasto vaikuttaa edelläkävijältä sosiaalisen median käytössä Suomessa. Heillä on aktiivisessa käytössä mm. Twitter, Scoop.it, Pinterest, Flickr, Issuu ja Facebook. Yrittäjyyskirjasto -tili Twitterissä ei vain tiedota vaan kuratoi. Se jakaa hyödyllistä ja ajankohtaista yrittäjyystietoa Suomesta ja maailmalta. Pinterestiä puolestaan on keksitty käyttää kirjauutuuksien esittelyyn. Kirjaston Scoop.it -tili on ehkä palveluista hyödyllisin, sillä siellä kuratoidaan tietoa aihepiireittäin erillisiksi verkkolehdiksi. Oli kunnia olla kouluttamassa heitä :). Ottakaapa muutkin kirjastot mallia!

Twitter kuratointi - kirjasto

Muita valonpilkahduksia kirjastojen digitalisoitumisen saralla ovat Helsingin kaupunginkirjaston tuoreet Indieflix ja Zinio -palvelut. Indieflix, kuten nimikin jo kertoo, on Netflixin tapainen videostriimauspalvelu henkilökohtaisine suosituksineen, mutta indie -vivahteella. Indieflixistä löytyy 2500 elokuvaa, mm. festivaaleilla palkittuja marginaalileffoja, joita Netflixissä ym. palveluissa ei juuri näy. Zinio taas tarjoaa 200 aikakauslehteä, joita voi selailla niin iPadilla, älypuhelimella kuin selaimellakin. Ensikokeilulta kummatkin palvelut vaikuttavat lupaavilta, suosittelen!

Mitä sinä toivoisit tulevaisuuden digikirjastolta? Kerro kommenteissa.

Kirjoittaja on kouluttaja, joka auttaa organisaatioita tehokkaampaan sosiaalisen median ja digijulkaisuvälineiden käyttöön. Katso koulutukset yrityksille ja oppilaitoksille.

9 Kommenttia

  1. Ilkka Olander Author
    Ilkka Olander 3 vuotta ago

    Vinkkejä sataa kirjastoilta: Kannattaa testata uudet kysy.fi (kysy mitä vain) ja finna.fi (Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet yhdellä haulla). Kiitos @keskustakirj ja @TapSq

  2. Keskustakirjasto 3 vuotta ago

    Tulevaisuuden kirjastoa, keskustakirjastoa olemme suunnitelleet yhdessä kaupunkilaisten kanssa jo pitkään. Ideana on ottaa kaupunkilaisten ja kumppanien tarpeet ja toiveet osaksi suunnitteluprosessia. Tapoja ja kanavia on ollut monia. Oman toiveen tulevaisuuden kirjastosta voi edelleen kertoa esim. täällä
    http://www.keskustakirjasto.fi .

  3. Ilkka Olander Author
    Ilkka Olander 3 vuotta ago

    Kiitos vinkeistä!

    Hienoa, että kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan millaiseksi keskustakirjasto muotoutuu. Raikkaita näkökulmia aiheeseen muuten tuolla teidän blogissanne: http://keskustakirjasto.fi/ajankohtaista/

  4. Keskustakirjasto 3 vuotta ago

    Kiitos Ilkka!

  5. Mikko Jordman 3 vuotta ago

    Hieno juttu, hienot kommentit. Itse toivon kirjaston olevan juuri: ei-kaupallinen, yhteisöllinen, makerspace-henkinen olemisen ja tekemiseen tila. Jotenkin uskon kirjaston ja koulun muuttuvan ehkä kokonaan samaksi yksilöllisen ja yhteisöllisen kansalaisuuden foorumiksi?

  6. Marko Suomi 3 vuotta ago

    Oma unelmien kirjasto tekisi samaa kuin Sivistyksen käsikirja -niminen kirja tekee euroopan historialle: koostaa ja kuratoi isoja kokonaisuuksia ja kertoo miksi ne ovat tärkeitä nykypäivän ihmiselle. Unelmien kirjasto näyttää meille minkälaista kulttuuria on ja miten se kulttuuri liittyy historiaan ja tähän päivään. En osaa nyt ehkä selittää tätä järkevästi 🙂 Kuitenkin, ei vain ”kaikkea kivaa digitaalista sälää” vaan isolla ymmärryksellä toteutettua kokonaisuuksien ymmärtämisen helpottamista, sitä että joku tämän päivän henkilö saa oivalluksia siitä miksi kannattaa perehtyä omaan kulttuuriin pintaa syvemmälle, käyttäen mitä tahansa uusia ja vanhoja keinoja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*