
Mentormob – kuratoitu oppimispolku
Mentormobin idea on, että käyttäjät voivat koota erilaisia reittejä olemassaolevista web-resursseista. Mentormob tukee lähes mitä tahansa mediaa – web-sivustoja, Youtube -videoita, Google Docsia, PDF:iä ym. ja se avaa näin huikeat mahdollisuudet erilaisten opintokokonaisuuksien rakentamiseen avoimista nettiresursseista. Tuloksena ei ole pelkkä linkkilista vaan polku, jolla on jokin alku, keskikohta ja loppu. Katso tästä yksi esimerkki.Jokaisen sisällön yhteyteen saa liitettyä selitteen, jossa resurssin voi kontekstualisoida ja liittää suurempaan kokonaisuuteen. Oppimispolulle voi siis pystyttää eräänlaisia ”tienviittoja”, jotka helpottavat punaisen langan hahmottamista.
Mentormob on kätevä työkalu opettajalle, joka haluaa tarjota opiskelijoille mahdollisuuden luoda omia opintopolkujaan sen sijaan, että luennoisi tai vaatisi heitä toistamaan oppikirjan sisältöjä. Mentormob toimii myös hyvin Flipped Classroom -mallin kanssa ja se liittyy luontevasti henkilökohtaisten oppimisympäristöjen (PLE) käyttöön.
Ovet auki maailmaan – ei suljettua puutarhaa!
Verkkotyöskentelyyn liittyy se, että opettaja ei aina ole ensisijainen tietolähde vaan nettiresursseja ja luokan ulkopuolisia asiantuntijoita hyödynnetään laajasti. Opettajan rooli alkaa muistuttaa yhä enemmän valmentajaa, joka motivoi, vinkkaa ja auttaa opiskelijoita kehittymään yhä hienostuneemmiksi oppijoiksi. Työtapa ohjaa oppijat rakentamaan tietoa itsenäisesti ja yhdessä, navigoimaan taitavammin verkossa ja käyttämään omaa luovuuttaan – kehittämään juuri niitä taitoja, joita heiltä työelämässä vaaditaan.Tässä siis Applen (1/2012) näkemys tulevaisuuden oppikirjasta – askel parempaan, muttei vielä todellista harppausta:
Kuratointi = yhdistelmä vapautta ja ohjausta
Parhaimmillaan kuratointiin sisältyy sopiva yhdistelmä vapautta ja ohjattua toimintaa, mentorointia. Mielestäni on tärkeää, että vaikka oppimispolkua ei olisi lyöty lukkoon, sitä on kuitenkin jotenkin viitoitettu ja ohjattu. ”Katso netistä” ei riitä ohjeeksi ja tuottaa kehnoja oppimistuloksia. Kun oppijalla on tiedossa jotain keskeisiä lähteitä ja näkökulmia – kartta jonka avulla suunnistaa – hänen on huomattavasti helpompi rakentaa tiedon palasista ymmärrystä.Tehtävätarjotin
Itse olen kehitellyt pidemmän aikaa mallia, jossa tarjoan opiskelijoille eräänlaisen ”ruokalistan” tai tarjottimen kysymyksiä ja (netti)resursseja, joista jokainen voi valita omansa mielenkiintonsa mukaan. Kaikki kysymykset liittyvät samaan teemaan, joka voi jakautua tehtävästä riippuen muutamaan aiheeseen ja edelleen alakysymyksiksi. Idea on, että teema ohjaa ryhmän työskentelyä kohti jaettuja tavoitteita, mutta samalla jokainen (yksilö/pari/pienryhmä) voi kulkea sinne omaa polkuaan.Myös linkkien ja resurssien jakaminen toimii paremmin, kun oppijat jakavat tavoitteita, mutta eivät välttämättä ihan samaa tutkimuskysymystä. Tällöin linkit voivat avata yllättäviä ja avartavia näkökulmia, jotka saattavat johtaa oppijan uusille urille.
Tulevaisuudessa opitaan pienissä paloissa läpi elämän
Uskon, että tulevaisuudessa remiksaus yleistyy ja opiskelu koostuu pienemmistä moduleista, joita voi koota verkossa joustavasti eri lähteistä. Sen ansiosta opiskelu ja itsensä ammatillinen kehittäminen voi tapahtua yhä enemmän työn ohessa. Yhä useampi työ vaatii elinikäistä oppimista, eikä opiskelua ole mielekästä sijoittaa sille varta vasten pyhitettyyn 3-6 vuoden jaksoon elämän alkupäähän.2 Kommenttia
-
Juuri tuo oppimispolulta poikkeaminen arveluttaa, sillä opettajalla ei nykyisten aikaresurssien puitteissa ole (eikä ole tarkoituskaan olla) mitään mahdollisuuksia tutkia kaikkia mahdollisia variaatioita polulta. Jos oppija lähtee itse arvioimaan opittavan materiaalin relevanssia, niin silloin mennään kyllä helposti metsään. Jotta oppimistavoite saavutetaan, on opettajan kontrolloitava, että materiaali on riittävän tasokasta. Mutta tähän tosiaan ei edellisen perusteella ole aikaa.
Yksi mahdollisuus olisi tietenkin yhtenäistää käytänteitä ja rajoittaa polulta poikkeamista siten, että ainoastaan tunnistetut resurssit (kuten esimerkiksi MOOCit) olisivat sallittuja kulkuväyliä. Lisäksi voitaisiin luoda jonkinlainen sertifikaattijärjestelmä avoimelle oppimateriaalille eli virallinen, erikseen haettava tunnustus sille, että tehty kokonaisuus täyttää annetut kriteerit.
Mutta vapaa polulta poikkeaminen… toimii hyvin esimerkiksi vapaa-ajan projekteissa silloin, kun aikaresursseja ei ole kiinnitetty (omat kokemukset tietokoneen toiminnan oppimiseen liittyen puoltavat tätä) ja silloin, kun informaation ei tarvitse olla teorian tasolla kovin tarkasti oikein, ts. käytännöllinen osaaminen on riittävää.
-
Author
Riippuu varmaan paljon kontekstista, miten pitkälti omia polkujaan opiskelijoilla on resursseja kulkea. Korkeakoulussa voi odottaa itsenäisempää otetta ja arviointikykyä, toisella asteella tarvitaan ehkä enemmän tukea ja ohjausta. Yksi tärkeimmistä taidoista nykymaalmassa on kuitenkin pystyä arvioimaan tiedon laatua ja miten tämä taito voisi kehittyä, jos opettaja filtteröi valmiiksi ”sallitut kulkuväylät”? Kiitos kommentista!
-