Ostaisitko sinä tykkääjiä? Kyseenalainen some-markkinointi rantautumassa Suomeen.

”Ilkka – Facebook-sivusi nykyinen tykkääjämäärä saa uudet asiakkaat ostamaan todennäköisemmin kilpailijaltasi! ..Ilkka, ei hätää! Nyt voit helposti, nopeasti ja edullisesti lisätä Facebook-sivusi tykkääjien määrää. Meiltä voit ostaa Facebook-sivullesi tykkäyksiä aidoilta ihmisiltä. Saat nopeasti 1,000 – 200,000 tykkäystä – ja lisäät uusmyyntiäsi ohjaamalla sitä kilpailijoiltasi sinulle. Facebook-sivusi sijoittuu 200,000 tykkääjällä jo Suomen huippujen joukkoon.”

Tällaisella sähköpostilla lähestyi minua eilen uskottavuutta.com – mm. Facebook -tykkäyksiä ja Twitter -seuraajia kauppaava maailmanlaajuinen yritys. Meinaisin samantien siirtää viestin spämmipuolelle (minulla ei ole Facebook -sivua), mutta silkasta hämmästyksestä lukaisin sen läpi ja kävin tutkimassa kyseisen firman sivustoa. Myöhemmin seurasi vielä mielenkiintoinen puhelinsoitto, jossa kyseisen firman myyntimies yritti vakuuttaa minua tykkääjien ostamisen tarpeellisuudesta. Virittäydy tunnelmaan:

Ostaisitko sinä tykkääjiä / seuraajia?

Ehkä olet kuullutkin, että tykkääjiä / seuraajia voi ostaa. Aina silloin tällöin Twitterissä alkaa minuakin alkaa seurailemaan (ei-suomalainen) tili, jolla on 3000 seuraajaa ja 5 aikaisempaa tviittiä, joissa markkinoidaan vain ja ainoastaan firman omaa tuotetta. Herää aika nopeasti epäilys, että mistäköhän nämä seuraajat ovat peräisin? Tuskinpa he kuitenkaan ovat löytäneet jotain mielenkiintoista sisältöä tilillä näkyvien 5 mainoksen joukosta ja alkaneet sillä perusteella sitä seurata.

Jos olet yhtään lukenut netistä löytyviä Twitter -vinkkejä, tiedät ettei tähän halpaan kannata mennä. Ensimmäisiä ohjeistuksia on, että älä missään nimessä osta seuraajia. Tietenkin olisi kätevää, jos voisi yhdellä napin painalluksella harpata ”mestarien liigaan”, jossa kaikki tykkäävät yrityksestäsi. Mutta onko ostetuilla seuraajilla/tykkäyksillä mitään merkitystä? Päinvastoin niistä voi olla peruuttamatonta haittaa.

Hyvää mainetta? Hmmm…

Sosiaalinen uskottavuus (”social proof”) on ihmeellinen asia. Meille myydään jatkuvasti tuotteita samoilla yhä uudelleen toimivilla kikoilla: ”Maailman suosituin automerkki”, ”4 miljoonaa ihmistä on valinnut tuotteen x”, ”10000 tykkääjää eivät voi olla väärässä” jne.

Sama logiikka toistuu muuallakin elämässä: harva uskaltautuu tanssilattialle ennen kuin siellä jo on liikettä. Myös sosiaalisessa mediassa ihmiset näyttäisivät seuraavan helpommin niitä, joilla seuraajia jo on. Turhauttavaa, mutta sellaisia me kai sitten olemme.

Jos tykkääjämäärä ei tyydytä yritystä, ei hätää –  Uskottavuutta.com auttaa ratkaisemaan ongelman. Se  myy ”hyvää mainetta” napista. 10000 tykkääjää, 699 euroa. 7 senttiä kappale. 50000 Twitter seuraajaa, 399 euroa. Liukuhihnatavaraa. 1000 tykkääjää ”toimitetaan” 5 minuutissa, 10000 puolessa tunnissa. Mainospuheessa tykkääjien vakuutetaan olevan oikeita ihmisiä. Vaikea uskoa. Mistä nämä ”oikeat” tykkääjät mahtavat tulla? Intiasta? Firman mukaan suomalaiset  sosiaaliset median seuraajat ”eivät riitä alkuunkaan täyttämään tarpeitamme”.

Firman toiminta perustuukin pitkälti siihen, että tykkääjiä on työlästä tarkistaa eikä sitä juuri kukaan jaksa alkaa selvittämään. Tällaisten halpahallimarkkinoijien mukaan vain ”tykkääjien suurella määrällä” on merkitystä. Hyötynä mainitaan se, että yrityksen ostaessa tykkääjiä sen  ei tarvitse maksaa ”sosiaalisen median mainostoimistoille” paljon suurempia summia, vain jotta saadaan tykkääjien määrää nostettua (mikä muuten on sosiaalisen median ”strategiana” aika heppoinen…)

Myyntimiehen mukaan 10% ihmisistä ”tykkää automaattisesti” saatuaan  siihen kehoittavan (spämmi)postin, vaikka he eivät olisi koskaan kuulleetkaan kyseisestä yrityksestä. Miksi ihmeessä, kysyin häneltä. He kuulemma haluavat kasvattaa ”sosiaalista pääomaansa” tykkäämällä yritysten Facebook -sivuista. No huhhuh! Nyt taitaa olla kaverilla aika huteralla pohjalla sosiaalisen median ymmärrys. Robottejako siellä toisessa päässä on?

Mainossivustonsa mukaan firma ”operoi” päivässä yli miljoonalla ihmisellä. Puhelussa myyntimies käytti myydyistä tykkääjistä termiä ”karjaa”. Sosiaalinen media puolestaan edusti hänelle vertaansa vailla olevaa ”myyntikonetta”. Mitä tällaiset markkinoijat ovat oikein tekemässä sosiaaliselle medialle?

Onko kohta pakko huijata pärjätäkseen sosiaalisessa mediassa?

Huolestuttavinta oli se mitä tämä uskottavuuden apostoli vakuutteli minulle puhelimessa. Hän sanoi, ettei tiedä ”yhtään suurta brändiä, joka ei ostaisi tykkääjiä”. Tämä oli kuulemma suuryrityksille (etenkin Amerikassa) täysin normaalia toimintaa. Kilpailijoiden tykkääjämääristä ei haluta jäädä jälkeen – muutoin uskottavuus kärsisi. Kun muutkin käyttävät kyseenalaisia keinoja, on niihin turvauduttava itsekin. Vaarallinen kierre.

Ja kyllä, pieni tutkimus vahvistaa väitteet: Huffigton Post uutisoi jokin aika sitten, miten 2 biljoonaa valetykkäystä poistettiin Youtubesta – tilien joukossa mm. Universal Music:in ja Sonyn kaltaisia brändejä. New York Timesin mukaan Twitter -seuraajien kauppa on jo miljoonien dollarien bisnes.

Pahinta olisi, jos tällainen toiminta vain hiljaisesti hyväksyttäisiin tosiasiana, jonka kanssa pitää elää. Näyttääkseen uskottavalta sosiaalisessa mediassa pitäisi siis huijata. Samalla sosiaalisen median pelimerkkien (tykkäykset, seuraajat) arvo kokisi inflaation – niillä ei olisi enää mitään merkitystä.

Virallisesti Facebook ja Twitter eivät salli tykkäyksien / seuraajien myymistä, mutta sitä tapahtuu silti jatkuvasti. Google antaa haulla ”buy likes or followers” monta sivullista yrityksiä, jotka kaupittelevat tykkäyksiä ja seuraajia. Suomessa en ole törmännyt muihin kuin kyseiseen firmaan.

Rapakon toisella puolen sen sijaan koko PR -ala on kehittynyt aika mielikuvituksekkaaksi lavastustoiminnaksi. Yhdysvalloissa esimerkiksi monet tunnetut kirjailijat ovat ostaneet markkinoiden manipulointiin erikoistuneilta yrityksiltä palveluita, joiden avulla heidät nostetaan Best-Seller -listalle keinotekoisesti (esim. ostetaan suuria määriä kirjoja verkkokaupoista, joista osa palautetaan). Listasijoitus lisää myyntiä ja kirjailija voi lisätä meriittilistalleen ”Top-10 author”, joten ilmeisesti homma kannattaa tässä mielessä.

Entä sosiaalinen media? Presidenttikandidaatti Mitt Romneyn seuraajamäärä nousi yhdessä yössä 116000 hengellä. Ei ole vaikea arvata, että skandaalihan siitä seurasi. Oma lukunsa ovat sosiaalisen median ”feikki-gurut”, jotka aloittavat uransa ostamalla 50000 seuraajaa. Kiva alku!

Feikkimaineen kauppaajat vesittävät toiminnallaan meidän kaikkien sosiaalisen median parissa vakavissaan toimivien uskottavuutta. Koko ala kärsii. Toivon todella, että tykkäyskauppa ei rantaudu Suomeen.

Mitä on eettinen some-markkinointi?

Itse näen, että sosiaalinen media voi markkinoinnin saralla olla myös harppaus parempaan, jos toimitaan eettisellä ja kestävällä pohjalla. Kun ihmisten huomio saadaan ilman vippaskonsteja tuottamalla mielenkiintoista sisältöä – hyödyllistä, viihdyttävää, vaivalla tehtyä – se on ansaittua. Parhaimmillaan yritys voi olla myös kiinnostava media. Se tuntee oman alansa paremmin kuin ammattitoimittajat ja voi kyetä tuottamaan siitä arvokasta sisältöä.

Tällöin myös jokainen tykkäys, tviitti ym. tarkoittaa, että lukija aidosti pitää sisällöstä ja haluaa jakaa sen verkostonsa kesken. Oikeaa uskottavuutta on autenttisuus – se, että voi seistä suositustensa takana. Olen aikalailla varma, että jos olisin ostanut tarjotut vale-tykkääjät, sinä lukijani kaikkoaisit samantien. Tämä blogi perustuu siihen, että arvostan lukijoitani ja yritän olla heille hyödyksi. Toivon mukaan sosiaalisilla pelimerkeillä (ks. kirjoitukseni pelillistämisestä) on täällä jatkossakin merkitystä. Kiitos jakamisesta, hyvät lukijat! 🙂

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Jäljet johtavat sosiaalisessa mediassa nopeasti sylttytehtaalle. Erilaiset some-kriisit ovat yksi osoitus, miten keskustelu saattaa syttyä liekkeihin. Ihmisiä ärsyttää edellä kuvattu manipulointi ja uskon, että he kyllä avaavat suunsa ja nöyryyttävät niitä yrityksiä, jotka tykkäyksien ostamiseen turvautuvat. ”Hyvän maineen” lavastaminen voi osoittautua äärimmäisen vahingolliseksi. Mainetta ei saa helposti takaisin sen menetettyään. Kannattaa miettiä kahdesti.