Monet uskovat, että tulevaisuudessa yhä tärkeämmiksi nousevat ns. mikro- tai niche-yhteisöt jotka ovat jotain tiettyä spesifiä tarkoitusta varten – olkoon se sitten jokin intohimon kohde, harrastus tai ammattiala. Dribble on elävä yhteisö graafikoille, ReadMill kirjallisuuden harrastajille ja Google+ ryhmät valokuvaajille. Ja Sometu tietenkin sosiaalisesta mediasta ja oppimisesta kiinnostuneille.
Logiikka on yksinkertainen. Hakeudumme niin oikeassa elämässä kuin verkossakin seuraan, jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella. Kaipaamme oman heimon pariin – ympäristöön, missä meitä ymmärretään ja missä tunnelma (=käyttökokemus) tuntuu oikealta (vrt. lempikahvila). Pienempi piiri, mutta laadukkaampaa vuorovaikutusta.
Digitalist Network
Suomessakin tapahtuu. Tänään avattu Digitalist Network (pääarkkitehtinaan @villetolvanen) on arvoverkosto ja kohtaamispaikka suomalaisille digiliiketoiminnan asiantuntijoille ja kehittäjille. Digitalist yhdistää samaan yhteisöpalveluun monta asiaa: median, kuratoinnin, tapahtumat ja asiantuntijapalvelujen välityksen. Palvelun virallinen avajaistilaisuus on 24.10 Helsingin Bio Rexissä. Odotan innolla mitä tuleman pitää.Digitalist on media, johon sisältöä tuottavat niin asiantuntijat, käyttäjät, yritykset kuin ammattijournalistitkin. Lisäksi se kokoaa tärkeimmät digitalisoitumisen uutiset maailmalta noin kymmenen kuraattorin voimin. Verkossa usein juuri sisältö tuo yhteen ihmiset, jotka jakavat samoja intohimon kohteita, joten se luo hyvät edellytykset yhteisön rakentamiselle. Yhteisössä he voivat lisäksi oppia toisiltaan, jakaa osaamistaan ja verkottua keskenään.
Pelkän verkkopalvelun avulla ei välttämättä kasva kovin tiivistä yhteisöä. Verkossa siteet tuppaavat jäämään löyhiksi. Siksi Digitalist järjestää myös tapahtumia ja tapaamisia (=klubi), missä jäsenet pääsevät tutustumaan toisiinsa paremmin. Tilaisuudet nivoutuvat jonkin teeman ympärille ja niihin on tarkoitus kutsua alustajiksi huippuluokan asiantuntijoita. Hyvä idea. Näillä eväillä voi hyvinkin syntyä yhteistyökuvioita, joista sikiää toivottuja uusia yrityksiä ja innovaatioita.
Digitalistin yhteyteen tulee myös palvelutori, josta voi jäsenten profiilien avulla etsiä projekteihin erilaisia osaajia: digitaalisen bisneksen ammattilaisia, koodareita, visuaalisia suunnittelijoita, sisällöntuottajia, kouluttajia jne. Yhdessä tällainen pienten ja ketterien osaajien arvoverkosto voi helposti haastaa ja ylittää perinteiset isot organisaatiot. 500 vetreää gasellia pyrähtää maaliin paljon ennen jähmeää dinosaurusta. Joukko purjeveneilijöitä kääntyy ketterämmin kuin ruotsinlaiva.
Oma olohuone verkossa
Veikkaan, että tulevaisuudessa poiketaan yhä useammin äänekkäältä torilta (vrt. Facebook, Twitter) sivukujalle kahvilaan tai olohuoneeseen (vrt. niche-yhteisösivusto). Yleinen hälinä ja ärsyke-virta alkaa turruttaa ja hakeudumme omien heimojemme pariin. Yleiselle torille pitää toki mennä kertomaan olemassaolostaan, mutta paljon mukavampi on vetäytyä oikeiden ihmisten kanssa omalta tuntuvaan tilaan.Pidän ajatuksesta omasta olohuoneesta verkossa. Sillä on väliä, millainen sivuston käyttökokemus on, miltä se tuntuu ja millaisia ihmisiä se houkuttelee paikalle. Lainaanpa tässä yhteydessä Jesse Soinisen (@jessesoininen) loistavaa keskustelunavausta, jossa hän pohtii yksilöllisyyttä verkossa:
Miksi haluamme asua omassa asunnossa, valita siihen omanlaiset tapetit ja huonekalut? Miksi haluamme pukeutua muista erottuviin vaatteisiin, puhua murretta tai harrastaa juuri burma-kissoja? Miksi ylipäätään haluamme erottua muista ja tehdä omia valintoja? Eikö riittäisi, että kaikille olisi tarjolla kaksi fonttia – laiha ja paksu – ja kolme väriä, kuten liikennevaloissa?
Tietotekniikka on viime vuosikymmeniin asti tullut annettuna. Jonkun ”asiaa tuntevan” on täytynyt tehdä päätös siitä, mitä ohjelmia koko organisaation tulee käyttää. Emme välttämättä edes tule ajatelleeksi, että nykyisin on mahdollisuus toimia toisinkin.
Juuri näin. Väitän, että digimaailma ei eroa ”oikeasta elämästä” tässä suhteessa mitenkään. Haluamme yhtä lailla erottua, tehdä valintoja ja ilmaista itseämme myös verkossa. Tässä mielessä pilvipalvelut (Facebook, Google+, …) eivät tyydytä – ne ovat auttamatta geneerisiä eikä niitä voi juurikaan räätälöidä yksilöllisiksi. Sen sijaan sosiaalinen sivusto voi toimia mainiosti oman heimon olohuoneena verkossa. Miksi tyytyä ABC-ketjun standardoituun kuppilaan kun voi saada jotain persoonallisempaa?