050-5748041 | ilkka.olander (at) sometek.fi

Opas sosiaaliseen tiedonhakuun ja kuratointiin: välineet, strategiat, ihmiset.

Opas sosiaaliseen tiedonhakuun ja kuratointiin: välineet, strategiat, ihmiset.

Kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku
Yksinkertaisimmillaan kuratointi tarkoittaa tätä: kuraattori (asiantuntija / intohimoinen asianharrastaja) arvioi useita artikkeleita (tai kuvia, videoita), valikoi niistä parhaimmat ja jakaa ne yleisönsä kanssa. Tämä säästää lukijoiden aikaa ja vaivaa, kun heidän ei tarvitse kahlata läpi heikkotasoisia, epäoleellisia tai samoja sisältöjä toistavia artikkeleita.

Kuratointia on pidetty varteenotettavana ratkaisuna internetin tietotulvan hallintaan. En ole vielä tavannut ketään, jonka mielestä idea ei olisi hyvä – kuka ei haluaisi löytää helposti laadukasta sisältöä mielenkiinnon kohteistaan? Silti keskimääräinen internetin käyttäjä ei ole vielä kuullutkaan kuratoinnista.

Tämä artikkeli on osa kuusiosaista sarjaa, jonka aikaisemmat osat ovat:

Kuratoitu kokonaisuus – enemmän kuin osiensa summa

Edellisessä artikkelissa käsittelin henkilökohtaisia web-lehtiä (Zite & FlipBoard), jotka kokoavat sisältöä automatisoidusti, sosiaalista web:iä louhivien älykkäiden algoritmien avulla. Tällaiset aggregaattorit ovat käyttökelpoisia apuvälineitä, mutta ne eivät vielä yllä laadukkaan kuratoinnin tasolle. Ne häviävät ihmiselle erityisesti sisällön kriittisen valinnan suhteen. Kuratoinnista kirjankin kirjoittaneen Steve Rosenbaumin sanoin: ”Museokuraattorit eivät kokoa näyttelyihin niin paljon taidetta kuin mahdollista; Ennemminkin he käyttävät arvostelukykyään ja asiantuntemustaan valitessaan kuhunkin näyttelyyn sopivia teoksia”.

Suosikki dj soittaa juuri mielikappaleesi
Kuraattori ei vain erottele jyviä akanoista. Parhaimmillaan hän myös järjestelee, avainsanoittaa, asettaa kontekstiin, hahmottaa suhteita eri artikkelien välillä, tunnistaa toistuvia malleja ja hahmottaa kehityskulkuja, kirjoittaa johdannon tai tiivistelmän, lisää kommentaarin, lisää referenssi-linkit ja levittää kiteytetyn tiedon edelleen omiin verkostoihinsa (ks. lisää aiheesta). Ero aggregointiin on suuri. Aggregointia voi verrata siihen, että kuuntelisi tietyltä radiokanavalta joitakin kappaleita satunnaisesti valitulla hetkellä ja kuratointia siihen, että suosikki-dj:si soittaisi juuri ne kappaleet, joista erityisesti pidät – tarkkaan harkitussa järjestyksessä (kehityskulku) ja kiinnostavaa taustatietoa välissä tarjoillen.

Vaikutusvaltaisen Brain Pickings -blogin kuraattori Maria Popova näkee, että kuratoinnissa olennaista on toistuvien mallien tunnistaminen ja narratiivisten polkujen hahmottaminen – se, miten erilaiset sisällöt ovat sidottavissa osaksi yhtenäistä näkemystä. Kuratointi vaatiikin vahvaa aihealueen asiantuntemusta ja henkilökohtaista näkökulmaa.

Enemmän kuin osiensa summa
Kuratoitu kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi hyvin toteutettu taidenäyttely saa teokset keskustelemaan keskenään, kertomaan yhteistä tarinaa. Tällöin yksittäiset teokset näyttäytyvät osana yhteistä teemaa ja muodostavat eräänlaisen ”keskusteluavaruuden”. Tämän diskurssin kautta voivat  hahmottua esimerkiksi alan tärkeimmät vaikuttajat ja näiden väliset suhteet, ajankohtaiset ongelmat ja lähestymistavat, sekä muodostumassa olevat kehitystrendit ja ”heikot signaalit”.

Seuraavassa videossa on esitetty havainnollistavasti monia kuratoinnin haasteita:

Kuratointi ja web 2.0 -välineet

Kuratointiin tarkoitettuja palveluita on ilmestynyt viime vuosina paljon. Esittelen tässä lyhyesti niistä kiinnostavimpia.

Paper.li

Paper.li:n idea on, että kuka tahansa voi perustaa oman ”lehden”, jonka täyttää eri nettilähteistä ja sosiaalisesta mediasta kuratoimallaan sisällöllä. Paper.li:n mukaan pieniin lokeroihin erikoistuneita kuraattoreita tarvitaan, sillä valtavirtamedia ei kykene kattamaan kaikkea sisältöä. Paper.li:tä käyttävät mm. monet suomalaiset opetusteknologian alan vaikuttajat, kuten Harto Pönkä ja Tarmo Toikkanen. Jobi-Duunit käyttää Paper.li:tä kekseliäästi työpaikkailmoitteluun.

Scoop.it

Scoop.it on suosikkini kuratointipalveluista ja sieltä löydät omat tuoreet julkaisuni oppiminen 2.0 ja työ 2.0. Palvelu on onnistunut houkuttelemaan paljon asiantuntevia ja mielenkiintoisia kuraattoreita. Koulutusteknologian alalla tunnetuimpia suomalaisia palvelussa ovat Timo Ilomäki, Aki Puustinen ja Anne Rongas.

Laadukkaasti kuratoitu sisältö ei vanhene
Scoop.it muistuttaa Paper.li:tä siinä, että kuratoidut artikkelit esitetään visuaalisesti houkuttelevana web-lehtenä. Scoop.it:issä sisältö ei kuitenkaan jäsenny erillisiksi päivittäisiksi lehdiksi vaan kasaantuu aikajärjestyksessä samalle sivulle. Mielestäni tämä on toimivampi ratkaisu, sillä se johtaa ajattelua pois uutisoinnin hetkellisyydestä. Laadukkaasti kuratoitu materiaali ei nimittäin vanhene vaan säilyttää arvonsa. Scoop.it:istä sisältö on jälkeenpäin helpompi löytää hakukoneen ja asiasanojen avulla, eikä se peity nopeasti uutisvirtaan.  Idea onkin, että Scoop.it sivusta voi kasvaa ajan kuluessa tiettyä aihepiiriä käsittelevän tiedon resurssi (vrt. kirjasto). Käsittelen Scoop.it:iä lisää seuraavassa artikkelissa, jossa on myös yli 27000 näyttökertaa palvelussa keränneen Timo Ilomäen haastattelu.

Pinterest

Pinterest on viime vuoden kohutuin some-palvelu, jonka käyttäjät viettivät sivustolla enemmän aikaa kuin Twitterin, LinkedIn:in Google+:n käyttäjät yhteensä. Pinterest on tällä hetkellä netin elävin visuaaliseen kuratointiin suuntautunut yhteisö, jossa keskiössä ovat mm. tyylit, muoti ja värit. Ehkä hieman yllättäen suurin osa palvelun käyttäjistä on naisia, ja suuri osa tauluista sisältää mm. sisustusvinkkejä, hääasuja ja lahjaideoita. Itseäni kiinnostaa enemmän esim. graafinen suunnittelu ja design. Tässä muutamia seuraamiani kuraattoreita: Jonathan Lo, Mike D, Nathan Strange.

Pinterestiä voi käyttää myös koulutuksessa – tässä yksi hyödyllinen infografiikka aiheeseen liittyen. Jotkut ovat keksineet käyttää palvelua jopa työnhakuun luomalla visuaalisen ansioluettelon. Tässä puolestaan yksi oma tauluni, johon olen koonnut kiinnostavia sosiaalisen median infografiikoita. Oppimistarkoitukseen ilmestyi vähän aikaa sitten Pinterestiä pitkälti muistuttava palvelu Learni.st, joka keskittyy oppisisältöjen ja -materiaalien kuratointiin.

ShowYou

Showyou (iOS, Android) on mainio väline videoiden kuratointiin.  AppStore valitsi Showyou:n 2011 parhaaksi sarjassa ”Social Networking” ja sitä verrattiin yleisesti mm. FlipBoardiin (ks. video). Showyou on miellyttävin tuntemani tapa seurata Twitter / Facebook ym. kontaktien videovirtaa. Palvelusta löytyy myös useita etabloituneita kuraattoreita ja videoiden tuottajia, kuten TED, Maria Popova, Robert Scoble ja Nice Type, jotka jakavat laadukasta sisältöä.

Yksi vaihtoehto Showyou:lle on on Chill, joka toimii hieman samaan tapaan kuin Pinterest. Toisaalta ei pidä unohtaa, että YouTube:n soittolistat tarjoavat hyviä ominaisuuksia kuratointiin ja Google suunnittelee kehittävänsä niitä edelleen kuratoinnin merkityksen kasvaessa.

StumbleUpon

Jo 2002 perustettu StumbleUpon (Web, iOS, Android) on sosiaalisen tiedonhaun pioneeripalvelu, joka on lähtenyt nopeaan kasvuun viimeaikaisen kuratointibuumin myötä. StumbleUpon tunnetaan mm. siitä, että se synnyttää jopa yli  50% sosiaalisen median kautta kulkevasta linkkiliikenteestä, päihittäen tässä Facebookinkin.

Tiedonhausta sisällön löytämiseen ja tutkimusmatkailuun
StumbleUpon:issa ei ole niinkään kyse tiedon hausta (search) vaan sisällön löytämisestä (discovery) ja tutkimusmatkailusta (explore) netissä (ks. video). SU:n ydinajatus on, että käyttäjät jakavat ja merkitsevät muistiin (bookmark) kiinnostavia web-sisältöjä, joiden pohjalta palvelu arpoo älykkäästi yksilöllisiä suosituksia, kunkin käyttäjän merkitsemien mielenkiinnon kohteiden ja maun mukaisesti. SU pyrkii kytkemään käyttäjät globaaliin samanmielisten web-surffaajien verkostoon ja tarjoamaan heidän kauttaan potentiaalisesti kiinnostavaa sisältöä.

Suositusten taustalla on vuosien aikana kertynyt data siitä, mikä käyttäjiä kiinnostaa ja mikä ei. Järjestelmän antamiin antamiin suosituksiin vaikuttavat mm. äänestäminen (lisää / vähemmän saman tyyppistä sisältöä), sisältöjen jakaminen sosiaalisessa mediassa sekä kullakin sivulla vietetty aika. Tässä suhteessa SU muistuttaa pitkälti aiemmin käsittelemääni Ziteä, mutta sillä erotuksella, että SU ei rajaa suosituksia tuoreeseen uutissisältöön vaan pyrkii tarjoamaan ”kaikkien aikojen parhaan” web-sisällön eri aihepiireistä, käyttäjän viiteryhmän äänestämänä (=kuratoimana) ja yksilöllisesti mukautettuna. Onnistuuko se tässä? Sanoisin, että ei hullummin.

Suuri lottoarvonta
SU:n käyttöliittymä on viehättävän yksinkertainen. Stumble -napista käynnistyy suuri ”lottoarvonta”, jossa on jättipotin lisäksi suuri määrä muita palkintoja. SU yksinkertaistaa verkossa navigoimisen yhden ”eteenpäin” -napin (stumble) painamiseen. Voit ottaa mukavan asennon ja lähteä matkalle, jonka varrella eteen tulee kaikenlaista mielenkiintoista.

StumbleUpon auttaa erityisesti löytämään sellaista web-sisältöä, jota en käyttäjä ei edes tule ajatelleeksi etsiä – niin sanotuja miellyttäviä yllätyksiä (”serendipity”). Siksi se on mainio inspiraation, yllättävien ideoiden ja uuden oppimisen lähde. Itse koen hyödylliseksi erityisesti sen, miten SU:n suosittelema sisältö haastaa ajattelemaan uusilla tavoilla, tuo eteen vaihtoehtoisia näkökulmia ja vie tutkimusretkelle yllättäviin paikkoihin. Sattumanvaraisuuden ja suunnitelmallisuuden yhdistelmä antaa sykäyksiä luovaan ajatteluun – innovaatiothan usein syntyvät kahden erillisiltä vaikuttavan idean yhteentörmäyksestä.

Oppiminen ja työ 2.0 kurssit

Jos olet kiinnostunut muista kuratoinnin ja sosiaalisen tiedonhaun välineistä, suosittelen tutustumaan Robin Goodin Content Curation World -julkaisuun, jossa on esitelty suurinpiirtein kaikki huomion arvoiset kuratointivälineet. Ja jos haluat oppia lisää älykkäistä tiedonhakustrategioista, sosiaalisesta tiedonhausta ja kuratoinnista, ilmoittaudu Sometek:in oppiminen 2.0 tai työ 2.0 -kursseille.

Ei kommentteja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>