Hyvä paha iPad. Osa 1: Tablettien vallankumous

Viime aikoina on ollut vahvoja merkkejä siitä, että seuraava opetusteknologinen mullistus liittyy tablet-tietokoneisiin. Tämän vuoden interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssissa kaikki presentaatiot, joissa taikasana ”iPad” oli mainittu, olivat tupaten täynnä. Silmiinpistävän monella osallistujalla oli muistiinpanovälineenä ikioma iPad. Ilona IT oli painanut erikoisnumeron aiheenaan ”iPad opetuksessa” ja standilla kävi jatkuva kuhina. Samoihin aikoihin Pekka Neittaanmäki Jyväskylän yliopistosta esitti, että ”jokaisella keskisuomalaisella koululaisella tulisi olla oma henkilökohtainen tablet-tyyppinen tietokone jo ensimmäisestä luokasta alkaen.”.

Odotuksilla näyttäisi olevan katetta. Esimerkiksi USA:ssa 2011 tehdyssä kansallisessa mielipidekyselyssä 86% tabletteja käyttävistä college-opiskelijoista koki, että laite auttaa heitä opiskelemaan tehokkaammin. Tabletit ja mobiililaitteet myös käyvät kaupaksi. Netin mobiilikäyttäjien määrän ennustetaan kasvavan nopeasti ja ylittävän PC-käyttäjien määrän 2015. Millä keinoin tabletit ja erityisesti markkinajohtaja Apple ovat onnistuneet lumoamaan ihmiset?

iPad ja design:in merkityksen kasvu

iPad:in kasvava suosio osoittaa, että emme halua insinöörien vaan designereiden ehdoilla tehtyä teknologiaa. iPad:in käyttökokemus on aivan eri luokkaa kuin muilla valmistajilla – ei kaikissa sateenkaaren väreissä räjähtäviä valikoita ja mauttomia 3d-efektejä vaan sulavaa, yksinkertaista ja toimivaa suunnittelua. Kosketusnäyttö ja iOS -käyttöjärjestelmä ovat niin intuitiivisia, että niitä osaa käyttää 1-vuotias lapsenikin.

Yksinkertaisuuden taustalla on pitkä suunnitteluprosessi. Kaikista käyttöliittymän osista ja tuotteiden muotoiluista tehdään Applella noin 10 iteraatiota, joista vähitellen jalostetaan lopullinen tuote. Edesmennyt Jobs tunnettiin perfektionistina, jolle jokaisen yksityiskohdan oli oltava kohdallaan: esimerkiksi iPod:in pakkauksesta tehtiin satoja eri vaihtoehtoja, koska yhtiö halusi kuluttajalle juuri oikeanlaisen tuntemuksen tämän avatessa  pakettia ensimmäistä kertaa.

Apple eroaa muista valmistajista siinä, että sille käyttökokemus (user experience) on kaikki kaikessa: miltä laite näyttää, miltä sen käyttö tuntuu ja miten sulavasti se toimii. Design on Applella koko suunnitteluprosessin lähtökohta – suunnittelijat tekevät tuotteista ensin viimeistä piirtoa myöten viimeistellyt mallit (pixel perfect mock-ups), ja vasta sitten insinöörit saavat ratkaista, kuinka laitteet lopulta teknisesti toteutetaan. Tässä suhteessa Applen strategia oli päinvastainen kuin Nokialla, joka on ollut perinteisempi insinöörivetoinen teknologiayritys.

Myös iOS -käyttöjärjestelmä on onnistunut houkutelemaan erityisesti sellaisia ohjelmistosuunnittelijoita, joita kiinnostaa käyttökokemus. Suomen suurimman iOS -ohjelmistokehittäjän Qviq:in perustajajäsen Elias Pietilä näkeekin iOS-kehitystyössä Photoshopin hallinnan ja visuaalisen silmän vähintään yhtä tärkeiksi kuin ohjelmointitaidon.

Esimerkkejä hyvin suunnitelluista iOS -sovelluksista löytyy paljon. Esimerkiksi kuvankäsittely Photogene tai Instagram -sovelluksilla tapahtuu automaagisesti muutamalla sormen napautuksella ja tulokset ovat vaivan vähyyteen nähden häikäiseviä. Teen itse töitä Photoshopilla lähes päivittäin, ja yhä uudestaan hämmästyn, miten helpoksi iOS -sovellukset tekevät peruskuvankäsittelyn maallikolle. iPad -sovelluksia kuvaavatkin hyvin kolme maagista sanaa: nopeaa, helppoa ja hauskaa. Kukapa ei haluaisi tällaisella välineellä oppia tai työskennellä?

Applen nousu maailman arvokkaimmaksi brändiksi osoittaa, miten design on nousemassa yhteiskunnassa yhä tärkeämmäksi arvoksi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvästä käyttökokemuksesta ja he haluavat sen osaksi opiskeluaan ja työtään.

iPad ja työskentelyn välittömyys

Keskeinen etu tableteissa on, että ne mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman työskentelyn. Ne ovat tarpeeksi isoja, jotta niillä voi tehdä tehokkaasti töitä, mutta tarpeeksi pieniä, jotta ne kulkevat aina mukana – hieman kuin lompakko. Web on tabletin ansiosta aina käsillä ja sen selaaminen on miellyttävää, toisin kuin älypuhelimella (niin kauan kuin suuri osa sivustoista ei tarjoa mobiiliversiota).

Toinen keskeinen iPadin valtti on nopeus – se on heti käyttövalmis ja se muistaa, mihin työsi ovat viimeksi jääneet. Tämä mahdollistaa lyhytjännitteisen ja spontaanin laitteen käytön päivittäisissä arkisissa tilanteissa: bussia odotellessa, kauppajonossa tai keskustelun keskellä. Mikäli ylijäämäminuutit käyttää hyväksi oppimistilanteina, voidaan tästä käyttää termiä  ”nano-oppiminen”.

Tabletti on myös ylivoimainen muistiinpano- dokumentointiväline. Se tallentaa kaikkea mahdollista mediaa – teksti, kuva, video, ääni – ja kaiken saa helposti jaettua ryhmän jäsenten (esim. opiskelu/työkaverit) kanssa.

Mobiililaitteet sulautuvat arkielämäämme niin luonnollisesti ja monipuolisesti (esim. navigointi, aikataulut, muistutukset, sosiaalinen kanssakäyminen, tiedonhaku), että niitä voidaan jopa pitää  ”kuudennen aistin” omaisena tajunnan jatkeena. Seuraava askel olisikin sitten kytkeä aivot suoraan piuhoilla kiinni verkkoon.

Sitä vastoin kannettavan käynnistäminen ja ohjelmien avaaminen kestää muutamia minuutteja, minkä vuoksi sen käyttöä ei edes harkitse, ellei ole rauhallinen hetki istua ja tehdä töitä. Kannettava tuntuu ”raahattavalta” sen jälkeen, kun on tottunut tabletin keveyteen ja kätevyyteen arkisissa tilanteissa.

Tablettien intuitiivinen ja nopea käyttökokemus sekä niiden ominaisuuksien monipuolisuus tekevät niistä ihanteellisia oppimisen apuvälineitä. Erityisen hyödylliseksi näen iPadin tapaiset laitteet henkilökohtaisen oppimisympäristön (ple) käytön yhteydessä. Jos oman oppimisensa kokoaa yhteen paikkaan kuvaamallani tavalla, tabletin avulla se kulkee aina mukana ja on välittömästi käyttövalmis. Tällöin PLE:stä voi tulla elimellinen osa oppimisen flow:ta.

iPad ja opiskelumotivaatio

Usein mainittu iPadin etu on, että se näyttäisi motivoivan sekä opiskelijoita että opettajia. iPad näyttäisi herättävän ihmisissä lähes alkukantaisia intohimoja: keväällä kuulin mobiilioppimisen seminaarissa tarinan siitä, kuinka kolmasluokkalaiset erään pilottiprojektin päätteeksi itkivät, kun iPad:it piti kurssin päätyttyä luovuttaa pois seuraavalle ryhmälle. Maailmalta löytyy runsaasti muita esimerkkejä, joissa mainitaan iPad:ien hankinnan myötä kasvanut innostus opiskelua kohtaan. Jos laite onnistuu tekemään opiskelusta mielekkäämpää, hauskempaa ja motivoivampaa, se tekee siitä myös tuloksellisempaa.

Ehkä yksi syy siihen, miksi monet koulut ovat kiinnostuneet hankkimaan iPadeja on se, että niissä ajatellaan laitteiden muuttavan koulun houkuttelevammaksi opiskelupaikaksi. Applen kärkituotteen liittäminen opiskelun yhteyteen merkitsee oppilaitoksen brändille kasvojen kohotusta. Se viestittää: opiskelu meillä ei ole tylsää ja vanhanaikaista vaan miellyttävää ja modernia.

Kaikki edellä mainitut tekijät ovat ihan päteviä syitä hankkia iPadeja kouluihin, mutta pedagogisesta näkökulmasta ne eivät ole vielä kovin painavia. Suurista odotuksista huolimatta monille on vielä epäselvää, onko laite lähinnä viihdelelu vai onko siitä oikeasti hyötyä opiskelussa ja työssä. Lue tästä aiheesta lisää artikkelin toisessa osassa ”iPad opetuksessa – haasteita ja ratkaisuja”