Kaupungissa on vain vähän ei-kaupallista julkista tilaa, jossa tavata ihmisiä. Miksi käyttää arvokkaita neliömetrejä keskeisillä sijainneilla kirjojen säilyttämiseen, kun ne saisi paljon kätevämmin käsiinsä digitaalisesti verkosta? Fyysisten kirjojen jonottaminen, varaaminen ja etsiminen hyllyjen välistä tuntuu jotenkin kivikautiselta. Digikuluttaja haluaa tietonsa nopeasti ja helposti, silloin kuin hänelle sopii.
Miten suuri osuus sisällöstä kulutetaan digitaalisesti vuonna 2020? Veikkaan, että valtaosa. Jo parin viime vuoden aikana ihmisten lukutottumukset ovat muuttuneet valtavasti tablettien, älypuhelinten ja mobiilisovellusten myötä. Itse luen valtaosan verkkosisällöstä iPhonella.
FlipBoardin ja Ziten tapaiset sovellukset muuttavat lukutottumuksiamme. Tilaamme sisältöä ensisijaisesti mielenkiinnon kohteistamme, eikä sisällön tuottajalla ole väliä, kunhan se on laadukasta. Verkossa lähtökohta on tiedon avoimuus. Älykkäisiin sovelluksiin voi koota oman mediamiksauksen globaalista buffetpöydästä: Hesari, YLE, New York Times, Mashable, HBR, NextWeb, FastCompany, blogit, Twitter, LinkedIn, Digitalist Network jne. – pientä ja suurta, meiltä ja maailmalta, kaikki sulassa sovussa osana samaa digilehteä. Paitsi että haluamme kuluttaa sisällöt yhdestä paikasta ja ”on-demand”, digilukukokemukseen kuuluu mm. verkostojen suosittelut, kuratoidut kanavat, vuorovaikutteisuus, mahdollisuus tehdä digimuistiinpanoja jne.
Kirjastot sosiaalisessa mediassa
Olin alkuvuodesta Seinäjoen korkeakoulukirjastossa kouluttamassa informaatikkoja. Yllätyksekseni digimaailmassa oli tiedonhaun ammattilaisillekin paljon uutta opittavaa. Välineet muuttavat toimintaa. Tehokkaat some- ja digivälineet (Google, Twitter, Scoop.it, Evernote, Diigo jne.) ovat muuttaneet täysin tiedonhankinnan ja -hallinnan.
Omaan silmääni pisti yksi seikka: viestintä oli pitkälle kiinni fyysisessä kirjastorakennuksessa. Sen sijaan harvassa olivat päivitykset, joissa jaettaisiin kiinnostavaa tietoa, vinkattaisiin uutuusjulkaisuista tai vaikka heräteltäisiin kirjallisuuskeskustelua. Juuri mikään kirjasto ei kuratoi sosiaalisen median kanavilla. Tämä herätti ihmetystä, sillä mitä muuta informaatikon työ on kuin tiedon suodattamista, järjestämistä ja jakamista?
Kirjastot, kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku
Mielestäni kuratointi – verkon tiedon paljouden suodattaminen ja järjestäminen ymmärrettäviksi kokoelmiksi – olisi digiajan kirjaston ydintehtäviä. Kyse on oikeastaan samoista asioista kuin perinteisessä asiakaspalvelussa. Kun asiakas ennen kysyi tiedontarpeeseensa apua henkilökunnalta, häntä autettiin löytämään sopiva kirja hyllystä. Nyt vain palvellaan asiakkaita verkossa – vinkataan, toimitetaan ja jaellaan eteenpäin tietoa, eri kiinnostuksen kohteet ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Verkossa palvellaan samalla kaikkia suomalaisia ajasta ja paikasta riippumatta. Työstä saadaan moninkertainen hyöty, kun se on läpinäkyvästi kaikkien nähtävänä.Kuratointi on vakiintunut keskeiseksi toimintatavaksi sosiaalisessa mediassa ja sitä harjoittavat nykyään lähes kaikki sosiaalisen median vaikuttajat ja ajan hermolla olevat yritykset / organisaatiot. Yhä useampi meistä saa omilta asiantuntijoiden verkostoiltaan laadukasta ja tuoretta tietoa, joka on Googlelle suureksi osaksi näkymätöntä.
Jo 2007 Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto totesi puheessaan, että ”kirjastot ovat mediatuntemuksen pioneereja. Aineiston valinta, järjestäminen (luettelointi, luokitus, asiasanoittaminen) ja tietopalvelu ovat kaikki mediaosaamisen ulottuvuuksia. Toistaiseksi näitä taitoja on käytetty voittopuolisesti kirjaston omassa työssä. Nykyisessä mediaympäristössä on selvä tarve jalkauttaa kirjastojen sisällöntuntemusta laajemmalle. On jokaisen kansalaisen jokapäiväinen haaste osata käyttää mediaa taitavasti”. Tähän on helppo yhtyä. Käytännössä kuitenkaan kovin pitkälle ei olla päästy 7 vuodessa. Jos kerran osaamista on, eikö kirjasto voisi toimia aktiivisemmin verkossa ja samalla auttaa kehittämään kansalaisten digitaitoja?
Kirjastot digitalisoituvat – esimerkkejä
Nopean some-katsaukseni perusteella Seinäjoen korkeakoulukirjasto vaikuttaa edelläkävijältä sosiaalisen median käytössä Suomessa. Heillä on aktiivisessa käytössä mm. Twitter, Scoop.it, Pinterest, Flickr, Issuu ja Facebook. Yrittäjyyskirjasto -tili Twitterissä ei vain tiedota vaan kuratoi. Se jakaa hyödyllistä ja ajankohtaista yrittäjyystietoa Suomesta ja maailmalta. Pinterestiä puolestaan on keksitty käyttää kirjauutuuksien esittelyyn. Kirjaston Scoop.it -tili on ehkä palveluista hyödyllisin, sillä siellä kuratoidaan tietoa aihepiireittäin erillisiksi verkkolehdiksi. Oli kunnia olla kouluttamassa heitä :). Ottakaapa muutkin kirjastot mallia!Muita valonpilkahduksia kirjastojen digitalisoitumisen saralla ovat Helsingin kaupunginkirjaston tuoreet Indieflix ja Zinio -palvelut. Indieflix, kuten nimikin jo kertoo, on Netflixin tapainen videostriimauspalvelu henkilökohtaisine suosituksineen, mutta indie -vivahteella. Indieflixistä löytyy 2500 elokuvaa, mm. festivaaleilla palkittuja marginaalileffoja, joita Netflixissä ym. palveluissa ei juuri näy. Zinio taas tarjoaa 200 aikakauslehteä, joita voi selailla niin iPadilla, älypuhelimella kuin selaimellakin. Ensikokeilulta kummatkin palvelut vaikuttavat lupaavilta, suosittelen!
Mitä sinä toivoisit tulevaisuuden digikirjastolta? Kerro kommenteissa.
Kirjoittaja on kouluttaja, joka auttaa organisaatioita tehokkaampaan sosiaalisen median ja digijulkaisuvälineiden käyttöön. Katso koulutukset yrityksille ja oppilaitoksille.