”Moodle oli “moderni” oppimisympäristö vuosituhannen vaihteessa. Nyt se on yhtä moderni kuin vuoden 2000 kännykkä.” – Sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä
Oppimisalustoja (Learning management system = LMS) kuten Moodle alettiin kehittää 1990-luvulla, ja niiden taustalla oleva käyttöfilosofia on jäänne tältä ajalta. Digitaaliset järjestelmät nähtiin tuolloin kätevänä paikkana varastoida dokumentteja, eikä vuorovaikutteisia web 2.0 -välineitä juuri ollut.
Lisäksi alusta toimii ”umpiossa”: opiskelija joutuu opetelemaan sellaisen järjestelmän käytön, jota hän ei voi hyödyntää virallisen opiskelunsa ulkopuolella. Hän ei voi siirtää opiskeluunsa liityviä sisältöjä järjestelmästä ulos ja käyttää niitä myöhemmin esimerkiksi työelämässä. Toisin sanoen suljetut oppimisalustat eivät tue avointa oppimista tai elinikäistä oppimista.
Nykyään vallitseekin melko laaja konsensus siitä, että oppimisalustat (LMS) tukevat heikosti 2000-luvun pedagogisia tavoitteita (ks. Miikka Salavuon blogi). Nykypedagogiikassa korostuvat oppimisverkostot, oppijoiden välinen vuorovaikutus, oppijalähtöisyys, oppimisen omaehtoisuus, aktiivisuus ja luovuus, joista mikään ei lukeudu oppimisalustojen vahvuuksiin.
Henkilökohtaiset oppimisympäristöt (PLE)
OOppimisalustat on viime vuosina haastanut henkilökohtainen oppimisympäristö (Personal learning environment = PLE). PLE:n ajatus on, että oppijat hallitsevat omaa oppimistaan ja heillä on mahdollisuus muokata ympäristö henkilökohtaisten tarpeidensa ja mielenkiinnon kohteidensa mukaan. PLE korostaa oppijan aktiivista toimijuutta, yksilöllisyyttä ja omistajuutta. Nämä tekijät vaikuttavat olennaisesti opiskelumotivaation syntyyn ja sitä kautta oppimistuloksiin.
Miksi Moodle porskuttaa edelleen?
Monien asiantuntijoiden mukaan some-välineiden olisi pitänyt jo syrjäyttää vaikeakäyttöiset ja teknisesti jälkeenjääneet oppimisalustat, mutta vielä näin ei ole käynyt. Jostain syystä monet oppilaitokset ovat viime vuosina, juuri kun teknologia on harpannut eteenpäin, ottaneet käyttöön vanhentuneen Moodlen.
Osittain Moodlen valinnan takana voi olla tietämättömyyttä ja se, että some-ratkaisuja ei ole juurikaan markkinoitu oppilaitoksille. On myös totta, että sosiaalisen median opetuskäytännöt ovat vasta muodostumassa, mikä saattaa vaikuttaa oppilaitoksen näkökulmasta sekavalta. Yksi ongelma on myös se, että some-ympäristöjä koostetaan monista eri (kaupallisista) välineistä, mikä saattaa asettaa haasteita yksityisyyden ja ympäristön yhtenäisyyden kannalta. Opettaja Jouni Paakkinen kirjoittaa aiheesta:
”Niin kauan kun joka “somehärveliin” pitää rekisteröityä erikseen ja jokaisessa on oma käyttöliittymälogiikkansa, en usko että siitä on kaikenkattavaksi ratkaisuksi. Käyttö on hankalaa ainakin lasten kanssa, kun heidän rekisteröintinsä eri puolille maailmaa sijaitseviin rekistereihin ei ole olankohautusjuttu. Ainakin siinä mielessä “oma” Moodle tai muu alusta on paljon ongelmattomampi ratkaisu.”
Vanhoihin rakenteisiin ja opetusmalleihin sopiva järjestelmä saattaa vaikuttaa tilanteessa turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin uudet vuorovaikutteiset web 2.0 palvelut, joista kokemusta on vasta vähän.
Pilottihankkeissa olen itsekin todennut some-ympäristön rakentamisen haasteet (pirstaleisuus, epäyhtenäisyys, yksityisyyden puute). Kokemukseni ovat johtaneet pohtimaan sitä, miten some-välineet voisi integroida kätevästi yhden sateenvarjoratkaisun alle. Pohdinnan tuloksena syntyi Campus 2.0 -yhteisöportaali, sosiaalisen median kokonaisratkaisu oppilaitoksille.
Campus 2.0
Campus 2.0 pyrkii yhdistämään oppimisalustojen ja some-ympäristöjen parhaat puolet. Se tarjoaa oppimisalustojen tapaan yhtenäisen toimintaympäristön (ks. ”Yhden luukun malli”), jossa tietoturva ja yksityisyys ovat hallinnassa. Sen toimintafilosofia on kuitenkin lähempänä moderneja some-ympäristöjä: vuorovaikutteisuus korostuu ja käyttäjien omistajuus, yksilöllisyys ja aktiivinen toimijuus saa tilaa.