Nämä väitteet ovat selviöitä oppimisen tutkijoille, mutta silti niitä ei sovelleta usein oppimateriaaleissa. Suuri osa tuotetuista oppimateriaaleista edelleen olettaa, että opiskelijat lukevat ja painavat mieleensä sisältöjä, minkä jälkeen niiden hallinta testataan tentissä (ks. lisää aiheesta).
Tämä on kuratointia käsittelevän kuusiosaisen artikkelisarjan viimeinen osa (ks. muut osat), jossa pohdin, mitä kuratointi merkitsee oppimisen ja ammatillisen kehittymisen kannalta. Lopulta kysyn, voiko kuratointi – web sisältöjen suodattamiseen, kriittiseen arviointiin ja uudelleenjakeluun perustuva käytäntö – korvata nykyiset oppikirjat? Aloitan listaamalla kuratointiin liittyviä etuja oppimisen kannalta.
Mitä etuja kuratoinnista on oppimisen kannalta? 12 syytä kuratoida.
- Kuratoidut digitaaliset kokoelmat tehostavat tiedonhankintaprosessia tuomalla yhteen tiettyyn aihepiiriin liittyviä tiedon palasia. Relevantin tiedon löytäminen on nopeampaa ja suurten tietomassojen hallitseminen helpompaa.
- Kuratoidut kokoelmat luovat ymmärrystä. Tiivistämällä, rajaamalla ja järjestämällä (esim. asiasanoitus) kuraattorit tekevät tiedosta ymmärrettävämpää ja hallittavampaa.
- Kuratoitu kokoelma on avoin. Toisin kuin perinteiset oppikirjat tai niiden digitaaliset versiot (esim. iBooks), kuratoitu kokoelma säilyttää yhteydet ulkomaailmaan (linkitys). Tällöin tutkimusta voi jatkaa vaikkapa kuratoiduilla sivuilla olevien linkkien kautta.
- Kuratointi kehittää kriittistä ajattelua – se edellyttää jatkuvaa tiedon luotettavuuden arviointia ja uuden tiedon suhteuttamista aikaisempaan tietoon. Verkkosisältö on laadultaan hyvin vaihtelevaa, ja lähdekriittisyys on verkossa navigoimisen a ja o.
- Kuratointi kehittää oppijoiden argumentaatiotaitoja. Kuratoitu kokoelma koostuu eri lähteistä, kirjoittajista ja näkökulmista. Keskustelua seuraamalla käy ilmi, että usein ei ole yhtä valmiiksi pureskeltua totuutta vaan monia eri tavoin perusteltuja tulkintoja. Tällainen lähestymistapa kutsuu oppijoita itsenäiseen ajatteluun, rakentamaan omia argumenttejaan ja pohtimaan omaa kantaansa. Oppikirjan sisältöjen toistamisesta siirrytään luontevasti kohti luovaa ajattelua.
- Kuratointi auttaa luomaan kokonaiskuvaa ja hahmottamaan koko ongelmakenttää – näkemään metsän, ei pelkkiä puita. Parhaimmillaan se johtaa aihepiirin laaja-alaiseen ja moniuloitteiseen tuntemukseen. Vähitellen opiskelija oppii kontekstualisoimaan ja sijoittamaan erityisongelmat osaksi laajempaa keskustelua.
- Kuratointi auttaa oppijoita näkemään yhteyksiä ja suhteita eri sisältöjen välillä. Esimerkiksi ilmiöpohjaisen oppimisen parissa on kritisoitu, miten rajat oppiaineiden / tieteenalojen välillä ovat keinotekoisia. Verkko on täynnä hyödyllistä tietoa, joka ei tunne tieteenalojen rajoja, ja matka siellä voi johtaa yllättävienkin oivallusten äärelle.
- Verkossa alan viimeisin keskustelu ja ajantasainen tieto ovat opiskelijoiden käsillä. Nykyään ei enää riitä, että tuntee menneiden aikojen avainperiaatteet ja keksinnöt. Sen sijaan ammattilaisen tulisi pystyä seuraamaan ja ennakoimaan alansa kehitystä, tunnistamaan kehitystrendejä ja arvioimaan, mitkä ovat parhaat informaation lähteet jatkuvan muutoksen keskellä. Innovaatiokilpailussa vain ajantasaisen tiedon perusteella voi tehdä oikeita ratkaisuja.
- Kuratointi kehittää tiedonhakutaitoja. Laadukkaan sisällön löytämiseksi oppijoiden on käytettävä muitakin välineitä kuin Googlea. Erityisesti sosiaalinen tiedonhaku, verkostot ja aggregaattorit ovat tässä keskeisiä. Koska uusi tiedonhaku on sosiaalista, kuratointi vaatii oppijoita kehittämään samalla verkostoitumistaitoja.
- Kuratointi kehittää oppijoiden yhteistyötaitoja. Oppijat voivat kuratoida oppisisältöihin liittyvää julkaisua yhdessä (opettajan johdolla?) tai pienryhmissä. Yhdessä kuratoiminen vaatii mm. laatukriteerien luomista, aiheen rajausta ja sisällön järjestämisestä sopimista (esim. avainsanoitus). Kurssin alussa vastuun ottaa yleensä opettaja, mutta vähitellen sitä kannattaa siirtää yhä enemmän oppijoille. Ryhmätyöskentelyn onnistuminen riippuu mm. oppijoiden digitaidoista ja yhteistyövalmiuksista. Näitä taitoja ei voi kuitenkaan oppia harjoittamatta niitä.
- Ryhmä oppii enemmän kuin yksilö. Parhaimmillaan ryhmä kerää tietoa tehokkaammin, monipuolisemmin ja kriittisemmin kuin yksittäinen ihminen. Kun sisällöt jaetaan ryhmän kesken, kaikki oppivat enemmän.
- Kuratoitu julkaisu voidaan edelleen jakaa ryhmän ulkopuolisten oppijoiden kanssa. Tehty työ dokumentoituu ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi uuden kurssin pohjana. Siksi kuratointi voi tukea avointa ja elinikäistä oppimista.
Digitaidot: vuorovaikutteinen tiedonhankinta digitaalisin välinein
Kuten ylläolevasta listasta käy ilmi, kuratointi tukee monia niistä taidoista, mitä koulutuksen Suomessa nykyisin toivotaan vahvistavan: kriittinen ajattelu, argumentointi, luovuus, yhteistyö ja verkottuminen.Itse näen, että ei ole parempaa tapaa oppia kuin luoda henkilökohtainen tiedon, resurssien ja työvälineiden kehys. Sen sijaan, että keskittyy muistiinpainamiseen ja toistamiseen, oppija luo verkossa itse reittinsä, tutkii, löytää ja rakentaa ymmärrystään. Kun hän voi itse asettaa tavoitteitaan ja käyttää omaa luovuuttaan, hän on myös motivoitunut oppimaan. Seuraavassa oppimisprosessiin liittyen havainnollistava video, joka esittää, miten informaatio ja kokemukset muuttuvat ymmärrykseksi ja taidoiksi:
Tulevaisuuden oppikirja – kuratoitu kokoelma web-resursseja?
Oppikirja on hitaasti päivittyvä, tiedonhaku siitä on vaivalloista (sisällysluettelo) eikä siihen voi tehdä sosiaalisia jaettuja merkintöjä. Se on myös suljettu kokonaisuus – se ei avaa linkityksen kautta uusia oppimisen mahdollisuuksia. Se ei esitä aihetta moniulotteisena vaan rajautuu julkaisijansa näkökulmaan. Valitettavasti ”totuus” ei kuitenkaan aina löydy kirjasta, mistä sen voi kopioida koepaperiin, vaan siitä käydään jatkuvaa keskustelua.Kuratoitu kokoelma on vastaus näihin puutteisiin. Voisiko kuratointi olla yksi tapa laajentaa oppimateriaaleja verkkosisällöin tai jopa kokonaan korvata oppikirjat? Käytännössä kuratointi voi liittyä oppimisprosessiin esimerkiksi näin:
Kouluttaja voi käyttää kuratoitoimaansa julkaisua kurssin pääasiallisena oppimateriaalina. Ongelma tässä voi olla, että aloittelijan saattaa olla vaikea päästä sisään alan keskusteluun. Toinen vaihtoehto (jota itse käytän hyvin tuloksin) on johdattaa opiskelijat ensin aihepiiriin, ja vasta tämän jälkeen ohjata opiskelijat kuratoidun materiaalin pariin syventäviä tehtäviä tekemään. Johdannossa kouluttaja voi esimerkiksi identifioida alan keskeisiä kysymyksiä, ratkaisuja ja lähestymistapoja, selventää alan käsitteitä, luoda perspektiiviä kokonaisuuteen ja kontekstualisoida lähteitä. Tällainen kehys helpottaa huomattavasti verkkokeskusteluun hyppäämistä.
Seuraava askel on pyytää opiskelijoita osallistumaan kuratointiin, esimerkiksi hakemaan ja jakamaan tietoa johonkin erityisongelmaan liittyen. Materiaalin arviointiin, järjestämiseen ja julkaisemiseen on tällöin hyvä sopia yhteiset pelisäännöt. Ryhmätyöskentelyyn voidaan ohjata tehtävänannossa vaikkapa pyytämällä opiskelijoita käyttämään työssään vähintään yhtä jonkun toisen kuratoimaa artikkelia.
Kuratointiin soveltuvien web 2.0 -välineiden valintaan ja käyttöön löydät vinkkejä aikaisemmasta artikkelistani.
Oppimisen tulevaisuus verkossa
Kuratoinnille ja verkko-opiskelulle ylipäätään luo pohjaa digitaalisen tiedon ja resurssien määrän nopea kasvu. Avoimia oppimateriaaleja ja korkealaatuista digitaalista sisältöä tarjoavat esim. Coursera, EDx, MIT OpenCourseWare, Udemy, YouTube EDU ja Khan academy. Lisäksi Wikipedia, Youtube ja blogosfääri tarjoavat oppijalle lähes loputtoman runsaudensarven.Mitä mieltä itse olet – millaisia oppimateriaaleja käytetään 2020? Onko perinteinen oppikirja tullut tiensä päähän? Voisiko kuratointi olla ratkaisu verkkosisällön hallintaan oppimistilanteissa?