Remiksaa oma opinto-kocktailisi. Oppimispolkujen räätälöinnistä.

Netti pursuaa nykyisin avoimia resursseja, joista koostaa oma oppimispolkunsa: huippuyliopistojen MOOC -kursseja, briljanttien ajattelijoiden esityksiä (TED, RSA-Animate), oppimateriaalipankkeja (esim. YLE:n uusi oppimateriaalipankki) ja muuta oppimisen kannalta hyödyllistä sisältöä (blogit, Wikipedia, Slideshare, YouTube EDU …). Tulevaisuudessa kasvava trendi tulee olemaan näiden resurssien luova yhdisteleminen. Idea on rakentaa tarjolla olevasta runsaudensarvesta yksilöllisiä oppimispolkuja, remiksata oma opinto-kocktail.

Kirjoitin kesällä ”tulevaisuuden oppikirjasta”, jossa ehdotin kuratointia yhdeksi tavaksi jäsennellä netin kaaoottisesta resurssimassasta opintokokonaisuuksia. Aiheesta käytiin keskustelua syksyllä myös Sometussa, minkä pohjalta ensi vuoden ITK 2013 päiville on tulossa teemaseminaari ”oppikirja uusiksi”. Jokin aika sitten törmäsin uudehkoon palveluun nimeltä Mentormob, joka konkretisoi mainiosti ajatusta avointen oppimateriaalien remiksaamisesta ja kuratoiduista oppimispoluista. Voisiko perinteisen oppikirjan korvaaja olla jotain tällaista?

Mentormob – kuratoitu oppimispolku

Mentormobin idea on, että käyttäjät voivat koota erilaisia reittejä olemassaolevista web-resursseista. Mentormob tukee lähes mitä tahansa mediaa – web-sivustoja, Youtube -videoita, Google Docsia, PDF:iä ym. ja se avaa näin huikeat mahdollisuudet erilaisten opintokokonaisuuksien rakentamiseen avoimista nettiresursseista. Tuloksena ei ole pelkkä linkkilista vaan polku, jolla on jokin alku, keskikohta ja loppu. Katso tästä yksi esimerkki.

Jokaisen sisällön yhteyteen saa liitettyä selitteen, jossa resurssin voi kontekstualisoida ja liittää suurempaan kokonaisuuteen. Oppimispolulle voi siis pystyttää eräänlaisia ”tienviittoja”, jotka helpottavat punaisen langan hahmottamista.

Mentormobissa näitä polkuja eli ”soittolistoja” voidaan rakentaa yhteistyössä ja niiden sisältöjä voidaan kommentoida (esim. lähdekeskustelu kontekstissaan). Soittolistat voi upottaa helposti blogiin ja web-sivuille (ja kyllä, ne voi myös helposti upottaa Campus 2.0:n  ryhmätyötilaan). Tuloksena voi olla eräänlainen avoin, vuorovaikutteinen, monimediainen, päivittyvä ja moniksi yksilöllisiksi poluiksi risteävä ”oppikirja” (jos tätä termiä on enää järkeä käyttää).

Mentormob on kätevä työkalu opettajalle, joka haluaa tarjota opiskelijoille mahdollisuuden luoda omia opintopolkujaan sen sijaan, että luennoisi tai vaatisi heitä toistamaan oppikirjan sisältöjä. Mentormob toimii myös hyvin Flipped Classroom -mallin kanssa ja se liittyy luontevasti henkilökohtaisten oppimisympäristöjen (PLE) käyttöön.

Ovet auki maailmaan – ei suljettua puutarhaa!

Verkkotyöskentelyyn liittyy se, että opettaja ei aina ole ensisijainen tietolähde vaan nettiresursseja ja luokan ulkopuolisia asiantuntijoita hyödynnetään laajasti. Opettajan rooli alkaa muistuttaa yhä enemmän valmentajaa, joka motivoi, vinkkaa ja auttaa opiskelijoita kehittymään yhä hienostuneemmiksi oppijoiksi. Työtapa ohjaa oppijat rakentamaan tietoa itsenäisesti ja yhdessä, navigoimaan taitavammin verkossa ja käyttämään omaa luovuuttaan  – kehittämään juuri niitä taitoja, joita heiltä työelämässä vaaditaan.

Mentormobin tyyppisiin avoimiin web-sovelluksiin verrattuna esimerkiksi Applen alkuvuodesta iPadille lanseeraamat ”interaktiiviset oppikirjat” ovat jotenkin vanhanaikaisen ajattelun tuotetta. Se, että lisää vähän mediaa perinteiseen oppikirjaan, ei poista suurinta ongelmaa – sitä että kyseessä on edelleen ”suljettu puutarha”, joka ei avaa linkityksen avulla maailmaa oppijan eteen vaan sulkee hänet turvalliseen ja ylhäältä saneltuun ympäristöön. Lähtökohtana olevan materiaalin ei tulisi näyttäytyä oppimisen päätepisteenä vaan tiedonrakentelun lähtöpisteenä.

Tässä siis Applen (1/2012) näkemys tulevaisuuden oppikirjasta – askel parempaan, muttei vielä todellista harppausta:

Kuratointi = yhdistelmä vapautta ja ohjausta

Parhaimmillaan kuratointiin sisältyy sopiva yhdistelmä vapautta ja ohjattua toimintaa, mentorointia. Mielestäni on tärkeää, että vaikka oppimispolkua ei olisi lyöty lukkoon, sitä on kuitenkin jotenkin viitoitettu ja ohjattu. ”Katso netistä” ei riitä ohjeeksi ja tuottaa kehnoja oppimistuloksia. Kun oppijalla on tiedossa jotain keskeisiä lähteitä ja näkökulmia – kartta jonka avulla suunnistaa – hänen on huomattavasti helpompi rakentaa tiedon palasista ymmärrystä.

Ohjaajan tarjoama kehys ei tietenkään estä poikkeamasta polulta ja kulkemasta halutessaan omaa reittiään. Kun materiaalit ovat avoimessa verkossa, linkitys avaa loputtomat mahdollisuudet omille tutkimusretkille. Tällaista lähestymistapaa oppimiseen voi verrata vaikka jazz-improvisointiin, jossa sointukierto, skaalat ja kappaleen rakenne määrittävät musiikin pääuoman, jonka puitteissa jokainen improvisaatio on kuitenkin uniikki.

Tehtävätarjotin

Itse olen kehitellyt pidemmän aikaa mallia, jossa tarjoan opiskelijoille eräänlaisen ”ruokalistan” tai tarjottimen kysymyksiä ja (netti)resursseja, joista jokainen voi valita omansa mielenkiintonsa mukaan. Kaikki kysymykset liittyvät samaan teemaan, joka voi jakautua tehtävästä riippuen muutamaan aiheeseen ja edelleen alakysymyksiksi. Idea on, että teema ohjaa ryhmän työskentelyä kohti jaettuja tavoitteita, mutta samalla jokainen (yksilö/pari/pienryhmä) voi kulkea sinne omaa polkuaan.

Tuloksena syntyy yleensä rikas kattaus tuotoksia, joista on kuitenkin edelleen mielekästä keskustella, sillä opiskelijat ovat tehneet töitä saman ongelmakentän parissa. Tuotokset voivat olla esim. blogiartikkeleita, wikin osioita tai presentaatioita – kaikki helposti jaettavissa muiden kanssa. Työtapa muistuttaa tutkijayhteisön toimintaa, jossa jokaisella on omat tutkimuskohteensa, mutta he jakavat tarpeeksi alansa pohjatietämystä voidakseen käydä mielekkäitä keskusteluita.

Myös linkkien ja resurssien jakaminen toimii paremmin, kun oppijat jakavat tavoitteita, mutta eivät välttämättä ihan samaa tutkimuskysymystä. Tällöin linkit voivat avata yllättäviä ja avartavia näkökulmia, jotka saattavat johtaa oppijan uusille urille.

Kokemukseni on, että yksilölliset reitit yhdistettynä tuotosten jakamiseen ja vuorovaikutukseen synnyttää rikkaan ja monimuotoisen oppimisympäristön, jossa kaikki voivat oppia toisiltaan. Lisäksi opiskelu on mielekästä, motivoivaa ja liittyy kunkin omiin tavoitteisiin ja projekteihin.

Tulevaisuudessa opitaan pienissä paloissa läpi elämän

Uskon, että tulevaisuudessa remiksaus yleistyy ja opiskelu koostuu pienemmistä moduleista, joita voi koota verkossa joustavasti eri lähteistä. Sen ansiosta opiskelu ja itsensä ammatillinen kehittäminen voi tapahtua yhä enemmän työn ohessa. Yhä useampi työ vaatii elinikäistä oppimista, eikä opiskelua ole mielekästä sijoittaa sille varta vasten pyhitettyyn 3-6 vuoden jaksoon elämän alkupäähän.

Verkon ansiosta opiskelu voi tapahtua enemmän ”on-demand” – vastauksia ongelmiin etsitään silloin, kun ollaan projektin keskellä. Oppiminen on myös tehokkainta, kun opittua joutuu soveltamaan välittömästi työssään. Mitä luulet, korvautuvatko nykyiset jähmeät ”tutkinnot” ja ”kurssit” pienemmillä ja ketterämmillä moduleilla, joista voidaan remiksata erilaisia kokonaisuuksia kulloisenkin tarpeen mukaan?