Muistin kerrostumia -mediateos

”Taiteellinen teos on toteutettu tasapainoisesti käyttäen pääasiassa tekijän ottamia taidokkaita, tunnelmallisia valokuvia, sävellettyä musiikkia, sekä päähenkilön Annikin videolle tallennettua muistelua. Henkilökohtainen taso (sukulaisen jutustelu) avautuu hienosti yleiselle nostalgian sävyttämälle tasolle (eletty elämä). Yksityisen henkilön menneen elämän yksittäiset tapahtumat projisoituvat katsojan (esim. allekirjoittanut) mielen maisemaan elämän vääjäämättömän ohikulun nostalgisena kuvauksena. Non-stop rakenne on erittäin toimiva ja teoksen näkisi mielellään pyörimässä erilaisissa julkisissa tiloissa, esim. sairaaloiden odotushuoneissa.”

”Kirjallisen osion rakenne on looginen, sen kielellinen ilmaisu sujuvaa ja erinomaista. Olander määrittelee hyvin teoksen paikkasidonnaisuuden ja generatiivisuuden suhteen tilallisten ’keskusteluavaruus’ ja ’mielenmaisema’ käsitteiden kautta. Teos on suhdejärjestelmä, tapahtumahorisontti, tai toimintaympäristö. Taiteelliset ratkaisut ja työprosessi on kuvattu hyvin, mm. kaavioita ja kuvia on riittävästi. Tekijä on ottanut selkeän, materiaalin hallinnointia painottavan lähestymiskulman muutoin helposti hallitsemattomaan monimutkaisuuteen johtavaan generatiivisuuteen. Mediakirjaston sisäistä merkityslogiikkaa on erityisesti painotettu algoritmisen generoinnin ja sääntöjärjestelmien sijaan. Mediaelementit on järjestetty tarinakerronnan funktioiden suhteen omiin ryhmiinsä.”

”Generatiivisen taiteen tausta ja tekijän omien ratkaisujen suhde siihen sekä kuvan että äänen suhteen on esitetty selkeästi. Levi-Straussin (1966) käsite ”bricolage” istuu hyvin Olanderin toimintastrategian kuvaukseksi, jossa assosiatiivinen kollaasi rakentuu tuttuuden ja uutuuden vuorovaikutussuhdetta hyväksikäyttäen.”

”Työssä korostuu se, että generatiivisuus ei ole itseisarvo, vaan osa taiteellista prosessia. Tekijän ratkaisut ovat onnistuneet hyvin erityisesti suhteessa merkitystasojen ja generoitumisen hallittuun organisoitumiseen, esim. äänimaisemassa lineaariset muistotarinat toimivat koossapitävänä ankkurina assosiatiivisten kuvien ja äänimaiseman generoituessa kerroksellisesti.”

”Muistin kerrostumia on  järjestetyn katselutilaisuuden perusteella koskettava teos, jossa on tavoitettu dokumentaarisen päähenkilön, vanhenevan maatalonemännän, Annikin, erityinen läsnä olevuus ja olemisen rytmi generatiivisen kerronnan keinoin.  Tapa jolla teos esittää vanhan emännän haurastuvista muistoista rakentuvaa mielenmaisemaa on hyvin välittömän oloinen ja siksi vaikuttava.  Teos rakentaa onnistuneesti myös vaikutelman ajallisesta monikerroksisuudesta mutta samalla ajan hauraasta olemuksesta, muutoksen ja pysyvyyden dialektiikasta. Ajan olemuksen esittämisessä onnistuvat mielestäni vain harvat taideteokset todella hyvin; Olanderin teoksessa syntyy  hetkittäin voimakas tuntuu ajan vangitsemista, tarkemmin ottaen päähenkilön persoonallisen ajan kokemuksen vangitsemisesta. Tämä seikka on mielestäni Olanderin teoksen suurin ansio.”

”Teos on vaatinut toteutuakseen kompleksisen suunnittelutyön ja kunnianhimoisen tuotantoprosessin, jossa Olander on itse toteuttanut ohjelmointia lukuun ottamatta kaiken suunnittelu- ja käsikirjoitustyön sekä audiovisuaalisen tuotannon. Katselutilaisuuden pieniä teknisiä ongelmia lukuun ottamatta kompleksisuus, se miten teos on toteutettu generatiivisen taiteen ja kerronnan mahdollisuuksia perusteellisesti tutkien ja oivaltavasti hyödyntäen,  häivyttyy taustalle ja asettaa etualalle vanhan naisen kaikessa elämän yksinkertaisuudessa.”

”Katselukokemukseni valossa näkisinkin että Olander on myös onnistunut tavoitteessaan vetää teoksen huomio sisältöön itseensä ja tehdä esityksen välineestä ja ”tarinankerrontateknolgiastaan”  ikään kuin läpikuultava, kuten hän Janet H. Murrayhin viitaten kirjallisessa osiossa esittää.  Tässä tavoitteessa on onnistuttu myös pitkälti siksi että teoksen generatiivinen konsepti  kannattelee sulavasti teoksen kerronnallista ajatusta, halua esittää mielen muuttuvaa maisemaa ja tutkia ihmisen suhdetta häntä ympäröivään ja rakentavaan paikkaan. Myös teoksen audiovisuaalinen estetiikkaa tukee yhtä aikaa haurasta ja levollista tulkintaa vanhan naisen maailmasta.”

”Myös Olanderin kirjallinen osio on ansiokas, laajuudessaankin hyvin rajattu ja paneutunut. Hän käsittelee oman suunnittelustrategiansa taustaksi ja vertailuksi generatiivisen taiteen historiaa sekä useita teoksia huolellisesti analysoiden. Tavoitteena  kirjallisessa osiossa on kuitenkin Muistin kerrostumia -teoksen suunnitteluprosessin ja sen toimintaperiaatteiden kuvaaminen – eikä ainoastaan se. Kirjoittaja ilmoittaa kunnianhimoiseksi tavoitteekseen esittää mediakirjaston mahdollisuuksia ja tiettyä kerronnallista ontologiaa hyödyntävä suunnittelustrategia uusien generatiivisten teosten  alustaksi.”