nnen portfoliota tarvittiin lähinnä vain luovilla aloilla. Tulevaisuudessa portfolio tai blogi voi olla työnsaannin edellytys lähes kaikessa asiantuntijatyössä. Osaaminen pitää lyödä tiskiin tai muuten kukaan ei usko, että sellaista on olemassa. Läpinäkyvyys toimii, mystinen sumuverho ei niinkään.
Pelkkä ansioluettelo (CV) viestii vain jäävuoren huipun todellisesta osaamisestamme. Verkossa voimme näyttää kykymme konkreettisemmin ja vakuuttavammin: portfolio (työnäytteet), blogi (ajatusprosessi), some-verkostot (suosittelijat)…
Sääli vain harvassa koulussa opiskelijat pääsevät työstämään portfoliota järjestelmällisesti koko opiskelunsa ajan. Sen sijaan keskitytään tuottamaan tutkintopapereita, jotka menettävät jatkuvasti arvoaan työmarkkinoilla.
Sosiaalinen portfolio
Portfolio on nykyisin enemmän kuin pelkät työnäytteet. Siihen liittyy sosiaalinen ulottuvuus: ihmiset jotka suosittelevat, peukuttavat ja kommentoivat omia töitä. Esimerkiksi LinkedIn -ryhmät ja Twitter -verkostot voivat toimia väylinä tuoda oma osaaminen esiin ja ihmisten tietoisuuteen.
Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa työnhaku tapahtuu yhä enemmän Behancen tapaisten portfolioverkostojen kautta. Miksi? Koska niissä voi selata keskitetysti yhdestä paikasta täsmäkandidaattien konkreettisia työnäytteitä suosituksineen. Tori tuo miljoonia osaajia samaan paikkaan ja heidän työnäytteidensä vertailu on helppoa. Erilaiset suosittelualgoritmit seulovat sopivimpia kandidaatteja ja helpottavat rekrytointityötä. Työnantajan näkökulmasta tämä on paljon kätevämpää ja tuottaa parempia tuloksia kuin perinteinen kankea työnhakuprosessi.
Maailman arvostetuimmat brändit (Apple, Google, Facebook, Nike..) käyttävätkin jo Behancea luovien osaajien hakemiseen. Veikkaanpa, että vähitellen vastaava malli leviää luovilta aloilta kaikkeen asiantuntijatyöhön.
Portfolion sosiaaliseen ulottuvuuteen sisältyy myös blogi. Sen kautta tekijän ajatusprosessi avautuu, verkostot tulevat näkyviksi ja asiantuntijuus konkretisoituu pala palalta. Blogiin kuuluu vuorovaikutteisuus ja blogitekstejä jaetaan sosiaalisessa mediassa huomattavasti enemmän kuin portfolionäytteitä. Blogi onkin paras keino saada ihmiset kiinnostumaan omasta työstä, vierailemaan sivustolla ja viemään sanaa eteenpäin.
Portfoliot tiiviiksi osaksi opiskelua
Jos kerran portfolio on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi työllistymisen väline, miksei niihin satsata jo opiskeluvaiheessa? Kävin konsultoimassa Lapin Yliopiston kuvataideopetuksen koulutusohjelmassa, miten portfoliotyöskentely voitaisiin sitoa koko tutkintoon. Idea on, että kuvataideopettajat työstäisivät koko opintojensa ajan portfoliota, joka toimii sitten ”todistusaineistona”, jolla tulevat työnantajat vakuutetaan.
Portfoliotyöskentely muuttaa opetusta, kun jokaista kurssia suunnitellaankin siitä lähtökohdasta, että sen tuotoksena tulisi syntyä konkreettisia työnäytteitä portfolioon. Työpajatyyppinen projektioppiminen toimii tässä erityisen hyvin. Tehdään projekteja, ratkotaan todellisia ongelmia ja näytetään tulokset maailmalle. Viime aikoina rummutettu rohkea kokeilukulttuuri sopii loistavasti juuri portfoliotyöskentelyyn.
On täysin eri asia kerryttää todistusaineistoa unelmien työpaikkaa varten kuin jahdata arvosanoja, joilla ei lopulta ole juuri merkitystä. Portfolio suuntaa ajatukset hetkestä nolla kohti työllistymistä.
Samalla oppii pakostikin, miten oma työ positioidaan markkinapaikalla ja miten sitä markkinoidaan. Erittäin hyödyllisiä taitoja, joista on oikeasti hyötyä elämässä. Oman osaamisen markkinointihan ei taida kuulua meidän suomalaisten parhaisiin avuihin. Vai miten muuten selittää se, että yksi maailman osaavimmista kansoista ei saa tuotteitaan kaupaksi?
Portfolio = oma tila
Avainsanoja portfoliotyössä ovat vapaus, omaehtoisuus ja itseohjautuvuus. Kannattaa kaikin keinoin vahvistaa opiskelijoiden kokemusta, että portfolio on heidän ”omaa tilaansa” eikä oppilaitoksen vaatima suorite. Oman oppimisen omistajuus näkyy suoraan motivaatiossa. Ja silloin alkaa tapahtumaan ihmeitä.
Olen nähnyt myös päinvastaisia esimerkkejä, joissa oppilaitoslähtöinen ja jäykkä opintosuorituksia korostava lähestymistapa tappaa opiskelijoiden halun tehdä portfoliotyötä. Portfoliotyö jos mikä on oppijalähtöistä opiskelua ja kumpuaa siitä, että kunkin sisäistä liekkiä ruokitaan.
Parhaassa tapauksessa opiskelijoiden työt ovat myös riittävän erilaisia, jotta niistä on mielekästä keskustella ja niiden jakaminen johtaa vertaisoppimiseen. Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys yhdistyvät portfoliotyössä hedelmällisesti, kun projektit jaetaan ja tuodaan keskusteluun.
WordPress – lyömätön väline portfolioihin
WordPress on lyömätön valinta portfolioalustaksi. Toisaalta se on helposti opittavissa, mutta samalla se antaa loputtomat mahdollisuudet sivuston yksilölliseen räätälöintiin (ulkoasu, toiminnot, sisältö). Avoimen lähdekoodin ohjelmisto sopii oppilaitoskäyttöön, mutta samalla sitä käyttävät maailman suurimmat brändit. Eli opiskeluvaiheessa voi aloittaa ruohonjuuritasolta ilmaisilla teemoilla, mutta taitojen karttuessa WordPress mahdollistaa lähes mitä vain: oman yrityksen nettisivut, verkkokaupan, sosiaalisen yhteisön jne.
Perinteisissä oppimisympäristöissä (esim. Moodle, Optima) opiskelija on pakotettu rivikäyttäjän rooliin ja häntä hallinnoidaan ylhäältä. Opiskelijoiden tuottama sisältö on siksi vangittu järjestelmän sisään. Portfoliotyöskentelylle tämä on kuolinisku. Mitä järkeä on työstää portfoliotöitä, jos niitä ei pääse näyttämään maailmalle? Sen sijaan WordPress -portfolion sisällön voi ottaa opiskelun päätyttyä helposti mukaansa tuo/vie -toiminnolla.
Käyttökokemus on myös oma lukunsa. Kuinka moni oikeasti haluaa tehdä töitä koulujen tikku-ukko-oppimisympäristöissä, kun vaihtoehtona olisi maailman suosituin verkkojulkaisualusta, jolla voi tehdä viimeisimpien web-trendien mukaisen portfolion ja oikeasti vakuuttaa työnantajat?
Kirjoittaja auttaa oppilaitoksia sosiaalisen median opetuskäytössä. WordPress on hänen erikoisalaansa ja hän suunnittelee alustalle moderneja työ- ja oppimisympäristöjä.
