Helpoin reitti parhaan sisällön luo: Googlen, Twitterin ja Facebookin kamppailu internetin herruudesta

Tulevaisuudessa tullaan käymään kamppailu siitä, mikä web-palvelu onnistuu tarjoamaan ihmisille helpoimman reitin heitä kiinnostavan sisällön luo. Useimmille ihmisille ratkaisu on ollut Googlen hakukone, mutta tähän saattaa tulla muutos. Verkostoihin perustuvan tiedonhankinnan ennustetaan kasvavan nopeasti. Info-tech tutkimusryhmä ennustaa, että sosiaalinen tiedonhaku olisi 2013 yltämässä 70% osuuteen tiedonhausta. Googlen osuus tiedonhausta oli 2010 vielä tyrmäävät 90%, mutta 2013 se olisi laskenut 30%:iin, mikäli arvioihin on uskominen.

Suuri osa web-liikenteestä kulkee jo nyt sosiaalisen median kautta: ystäviemme ja seuraamiemme kiinnostavien henkilöiden jakamat linkit johtavat meidät yhä useammin sisältöjen äärelle. Jos liikennemääriä vertaillaan, Googlen jälkeen toiseksi suosituin hakukone ei suinkaan ole Yahoo tai Bing vaan Twitter. Ei siis ihme, että hakukoneiden algoritmeissakin otetaan nykyisin huomioon nämä ”sosiaaliset signaalit” (esim. sivun tykkääminen ja jakaminen nostaa Google -sijoitusta).

Syy kehitykseen on ilmeinen: nettisisällön määrän kasvaessa on sen suodattamisesta tullut yhä tärkeämpää. Onko sinulla aikaa kahlata loputonta mediavirtaa muutaman itsellesi relevantin tiedonjyvän vuoksi? Haluat tietenkin vain itsesi kannalta oleellisimman tiedon sinua kiinnostavista aiheista. Tässä netin kaaoksen hallinnassa sosiaaliset verkostot ja kuraattorit ovat nousemassa avainasemaan. Kullekin käyttäjälle henkilökohtaisesti merkittävä sisältö on nyt se ”Graalin malja” jonka äärelle pääsystä internetin jättiläiset Facebook, Twitter ja Google kisaavat. Lienee sanomattakin selvää, että verkostoihin perustuva tiedonhaku on kasvavassa määrin myös tehokkaan oppimisen ja (tieto)työn edellytys.

Tämä artikkeli on toinen osa neljän artikkelin sarjaa, joista ensimmäinen osa ”löydä, suodata, jalosta – kuratointi ja sosiaalinen tiedonhaku” löytyy täältä.

Facebook Edgerank – kuinka uutisvirtasi sisältö suodattuu?

Tiesitkö mikä määrittää, mitä Facebook -uutisvirtaasi sisältyy? 2010 Facebook lanseerasi ”EdgeRank” -algoritmin, jonka tarkoitus on muokata uutisvirran sisällöstä mahdollisimman relevanttia kunkin käyttäjän kannalta. Kaikki kaverisi eivät suinkaan näe seinällesi laittamiasi päivityksiä. Algoritmi suodattaa päivityksiä seuraavin kriteerein:

• Suosittuus. Mitä enemmän klikkauksia, tykkäyksiä ja kommentteja päivitys saa, sitä todennäköisemmin se näkyy uutisvirrassasi.
• Aikaisempi vuorovaikutus. Mitä enemmän vuorovaikutat (kommentointi, tykkääminen, sivulla vieraileminen, yksityisviestit jne.) tietyn henkilön kanssa, sitä todennäköisemmin hänen päivityksensä seuloutuvat virtaasi.
• Painoarvo. Kommenttin painoarvo on suurempi kuin tykkäämisen, rikas mediasisältö kuten kuvat ja videot saavat enemmän näkyvyyttä kuin pelkkä teksti.
• Aika. Päivityksen tuoreus vaikuttaa sen näkyvyyteen. Sisältö, joka ei saa tietyn aika-ikkunan sisällä klikkauksia, tykkäyksiä tai kommentteja, katoaa virrasta.

EdgeRank auttaa suodattamaan päällekäyvää uutisvirtaa, ja sitä voidaan pitää eräänlaisena autopilotilla toimivana lähikontaktien kuratointina: kaverit suosittelevat, mitä sisältöjä sinun kannattaa kuluttaa.

Facebook ei kuitenkaan ole paras paikka löytää hyödyllistä tietoa. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin ihmiset eivät yleensä ole Facebookissa jakamassa tietoa (vrt. työ) vaan viettämässä vapaa-aikaa. Hauskat heitot, kuulumiset ja ihmisten arkielämän kohokohdat saavat eniten näkyvyyttä. Kokeile jakaa hyödyllisiä linkkejä, ja todennäköisesti et saa juurikaan tykkääjiä. Tämä on ihan loogista: ne eivät herätä tunnereaktioita.

Toinen syy on se, että Facebook on vakiintunut yksityisemmäksi vuorovaikutuksen alueeksi, jossa kaveroidutaan lähinnä ”oikeasta elämästä” tuttujen ihmisten kanssa. Tiedon jakaminen sen sijaan liittyy usein ”heikkoihin siteisiin”, yhteisiin intresseihin ja ammatillisiin verkostoihin. Monet haluavat nimenomaan sulkea tällaisen kevyen ja hyötynäkökohtien ohjaaman verkostoitumisen Facebookin (=julkisen yksityiselämänsä) ulkopuolelle.

Twitter – kiinnostavien henkilöiden seuraaminen

Sen sijaan Twitterissä käyttäjät verkostoituvat usein ihmisiin, joita he eivät tunne. Kyse on enemmän tiedon jakamisesta ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden ympärille kokoontumisesta. Twitter on muuttanut sosiaalisia verkostoja: ne eivät ole enää vain ystäväverkostoja vaan niihin kuuluu ihmisiä, joilla on mielenkiintoista informaatiota jaettavana. Twitter johti ihmiset käyttämään sosiaalisia verkostoja päästäkseen informaation äärelle, mistä sosiaalinen tiedonhaku ja kuratointi sai alkunsa.

Twitterin toimintalogiikka on päinvastainen kuin Facebookin. Siellä hyödylliset linkit ja vinkit leviävät ja arkielämän kuulumisia jakavia kartetaan – tutkimusten mukaan ainakin enemmistö toimii näin. Yksi syy on se, että Twitterissä seuraamisen ei tarvitse olla molemminpuolista (kuten Facebook -kaveruuden), vaan ketä tahansa voi seurata. Kaikki Twitter päivitykset ovat siis lähtökohtaisesti julkisia, mikä on hyvä asia ammatillisen verkostoitumisen ja markkinoinnin kannalta, mutta hankalaa yksityisemmän yhteydenpidon kannalta.

Twitter ja henkilökohtainen oppimisverkosto (PLN)

Twitteristä kannattaa etsiä seurattavaksi oman alan asiantuntijoita. Voit aloittaa muutamasta tuntemastasi ja arvostamastasi henkilöstä. Jos edelleen tutkit heidän profiilejaan, löydät vähitellen ne henkilöt, jotka ovat heidän ”mielipidejohtajiaan”. Twitterissä voi yksilöidä tarkkaan, kenen jakamaa sisältöä seuraa. Itse seuraan Twitterissä lähinnä ihmisiä, jotka jakavat hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä, eli käytän sitä sosiaaliseen tiedonhakuun.

Tällä tavoin voit rakentaa Twitterin avulla henkilökohtaisen oppimisverkoston (personal learning network = PLN), josta voi muodostua keskeinen ammatillisen kehittymisen tuki. Verkostosi ansiosta pysyt ajan tasalla alasi kehityksessä ja keskusteluissa. Aktiivisuus huomataan – mikäli jaat myös itse hyödyllistä sisältöä (etkä vain seuraa, mikä on toki myös mahdollista) saat vähitellen itsekin arvostusta.  Samalla muodostat löyhiä suhteita alasi ammattilaisiin, joista voi olla myöhemmin yllättävääkin apua.

Yksi Twitterin ongelma on, että se ei tarjoa riittävästi keinoja kiinnostavan sisällön seulomiseen päivitysvirrasta. Siksi kannattaa valita huolella ne henkilöt, joita seuraa. Toinen vaihtoehto on käyttää Twitterin ”listat” -ominaisuutta ja koota ne henkilöt, joiden tviittejä todella haluaa seurata omiin listoihinsa (esim. aihepiirin mukaan). Tällöin voi seurata suurta määrää henkilöitä, mutta lukea vain prioriteetilistalla olevien päivityksiä. Miksi monet tekevät näin, eivätkä vain lakkaa seuraamasta (unfollow) henkilöitä, joiden päivitykset eivät heitä kiinnosta? Koska seuraaminen on tehokas tapa houkutella henkilö seuraamaan takaisin itseään (markkinointi).

Twitterin puutteita täydentää suuri määrä kolmansien osapuolien sovelluksia. Tiedonhaun kannalta näistä maininnan arvoinen on PostPost, jolla voi näppärästi hakea Twitter-virrastaan sisältöjä. Sen avulla voi suodattaa virrastaan pelkät linkit, kuvat tai videot. Seuratut henkilöt järjestyvät prioriteetin mukaan: ensimmäiseksi ne henkilöt, joiden kanssa vuorovaikutat eniten, sitten ne, joiden, joiden sisältöä jaetaan ja siteerataan virrassasi eniten ja sitten vasta loput.

Sosiaalinen tiedonhaku osaksi Googlea: Google+

Google:n perimmäinen tavoite on organisoida kaikki maailman tieto ja saada se helposti ihmisten saataville ja käyttökelpoiseksi. Google+ taas voidaan nähdä yritykseksi edistää tätä tavoitetta valjastamalla sosiaaliset verkostot osaksi hakukonetta. 2012 alusta Googlen haku onkin näyttänyt tuloksia myös henkilökohtaisesta Google+ verkostoista, kun käyttäjä on kirjautunut sisään palveluun (ks. video).

Potentiaalisesti tästä voi olla paljon hyötyä. Haku omasta ammatillisesta verkostosta tai henkilökohtaisesta oppimisverkostosta (PLN) antaa todennäköisesti kaikkein relevanteimpia tuloksia – kaikki materiaali on käynyt luottamiesi henkilöiden kriittisen seulan lävitse. Googlen hienostunut hakukone yhdistettynä sosiaalisen verkostosi arviointikykyyn ja asiantuntemukseen (=kuratointiin) on teoriassa paras tiedon hankinnan tapa. Tällä hetkellä kuitenkin vain teoriassa.

Google+:n ongelma tällä hetkellä on se, että se ei ole houkutellut tarpeeksi aktiivisia käyttäjiä, jotta ”sosiaalista signaaleista” pääsisi hyötymään parempina hakutuloksina. Jokin aika sitten kohistiin siitä, miten keskimääräinen Google+ käyttäjä viipyi palvelussa vain 3 minuuttia kuukaudessa, kun Facebookissa aikaa vietettiin 7,5 tuntia. Alhaiseen käyttöasteeseen on monia syitä, joista yksi on varmaankin se, että  Google+:aan suhtauduttin alunperin Facebookin kilpailijana. Ihmisillä oli jo yksi ystäväverkosto Facebookissa, eivätkä he oikeastaan tarvinneet toista sen rinnalle. Joukkopakoa Google+:aan ei syntynyt, vaikka moni oli tyytymätön esim. Facebookin yksityisyyden hallintaan. Tuolloin ei ajateltu, että Google+:aa voisi käyttää muulla tapaa (kuratointi!) kuin yhteydenpitoon tuttavapiirimme kanssa (ks. tämä presentaatio aiheesta)

Mitä jos Google+:aa olisikin verrattu Twitteriin? Google+ toimii samaan tapaan kuin Twitter siinä mielessä, että kuka tahansa voi liittää käyttäjän ”piireihinsä” (vrt. seuraaminen) – kaveruuden ei tarvitse olla molemminpuolista. Google+ ei tässä suhteessa peilaa tosielämämme verkostoja, mikä voi olla kynnys monille. Facebookissa kaveroituminen on helppoa – käyttäjä tuntee yleensä kaverit jo entuudestaan. Google+ taas auttaa meitä kytkeytymään mielenkiintoisiin ihmisiin, joita emme välttämättä tunne, mutta jotka jakavat kanssamme samoja kiinnostuksen kohteita (vrt. Twitter). Tällainen ajatus verkostoitumisesta on monille vielä vieras, mutta oppimisen, työssä kehittymisen ja median seuraamisen kannalta se on mullistava.

Web 3.0:n ytimessä sosiaalinen tiedonhaku ja kuratointi

2012 Google on ottamassa askelta kohti semanttista ja kontekstuaalista Web 3.0:aa, jossa hakukoneet eivät etsi enää mekaanisesti kirjainjonoja vaan löytävät henkilökohtaisesti relevanttia sisältöä. Web 3.0:aa on verrattu henkilökohtaiseen assitenttiin, joka oppii tuntemaan käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja vastaamaan niihin. Miljoonien hakutulosten sijaan se tarjoaa viisi, joilla on oikeasti merkitystä.  Tästähän me olemme haaveilleet – eikö?

Tällä hetkellä Web 3.0 on vielä fantasiaa, mutta sosiaalinen tiedonhaku ja kuratointi ovat tärkeitä askeleita kohti sen toteutumista. Viimeisen parin vuoden aikana ensisijaisesti kuratointiin perustuvia webpalveluita onkin alkanut ilmestyä kuin sieniä sateella. Seuraavassa artikkelissa esittelen näistä suosikkijani.