Tulevaisuudessa hakeudumme verkossa yhä useammin niche-yhteisöihin oman digitaalisen heimon pariin. Esimerkkinä niche-yhteisöstä Digitalist Network.
Continue readingSosiaalinen media ja oppiminen: iso kuva
Internetin kehityksessä voidaan erottaa vaiheet web 1.0, web 2.0 (≈sosiaalinen media) ja nupuillaan oleva web 3.0. Mistä näissä kehitysvaiheissa on kyse ja miten ne heijastuvat oppimiseen? Mitä ovat oppiminen 1.0, oppiminen 2.0 ja oppiminen 3.0?
Continue readingEhkä paras tapa löytää kiinnostavaa tietoa: kuraattorien yhteisö Scoop.it
Voimakkaimpana välineenä tiedonhakuun pidän kuraattorien yhteisöjä – useista toistensa kanssa risteävien alojen asiantuntijoista koostuvia verkostoja, joka yhteistyössä suodattavat, lajittelevat, ja vinkkaavat toisilleen sisältöjä. Tässä artikkelissa käsittelen yhtä suosikkipalveluani – Scoop.it:iä – jonka kantava ajatus on auttaa luomaan yhteisten mielenkiinnon kohteiden ympärille kuraattoreiden yhteisöjä. Sokerina pohjalla on Scoop.it -palvelussa yli 27000 näyttökertaa keränneen Timo Ilomäen haastattelu.
Continue readingMiksi Moodle on vanhanaikainen? Oppimisalustoista (LMS) kohti henkilökohtaisia oppimisympäristöjä (PLE).
Oppimisalustoja (Learning management system = LMS) kuten Moodle alettiin kehittää 1990-luvulla, ja niiden taustalla oleva käyttöfilosofia on jäänne tältä ajalta. Digitaaliset järjestelmät nähtiin tuolloin kätevänä paikkana varastoida dokumentteja, eikä vuorovaikutteisia web 2.0 välineitä juuri ollut.
Continue reading”Yhden luukun” malli: Campus 2.0
Some-välineiden avulla voidaan parantaa opiskelun laatua, mutta niiden käyttöön liittyy myös monia haasteita. Seuraavassa kuvailen pilotti-hankkeissa kohtaamiani ongelmia: some-ympäristöjen pirstaleisuutta, epäyhtenäisyyttä, teknistä monimutkaisuutta ja yksityisyyden puutetta. Esitän lopuksi ratkaisuni – ”yhden luukun” –mallin – joka ratkaisee monia näistä ongelmista.
Continue reading5 syytä tehdä oppilaitoksen laajuinen some-ratkaisu
Sosiaalisen median välineet tukevat luovia, verkostomaisia ja yhteisöllisiä työtapoja ja niistä voi hyötyä lähes kaikessa opiskelussa. Eniten hyötyä sosiaalisesta mediasta saadaan silloin, kun sitä käytetää koko oppilaitoksen laajuisesti (ks. Campus 2.0), eikä projektilähtöisesti tiettyihin kursseihin rajattuna ympäristönä. Oppilaitoksen laajuisella some-ratkaisulla saavutetaan mm. seuraavia etuja:
- Oppimisympäristön yhtenäisyys. Jos jokainen opettaja valitsee käytetyt välineet ja toimintatavat muista riippumatta, kokonaisuudesta voi tulla opiskelijan kannalta sekava: useita palveluita, paljon muistettavia käyttäjätunnuksia/salasanoja ja korkea oppimiskynnys. Yhteinen alusta, joka kokoaa kaiken opiskeluun liittyvän sisällön yhteen paikkaan, on selkeämpi ja helpompi käyttää (ks. ”Yhden luukun malli”).
- Tehokkaampi ajan käyttö. Tähän asti some-välineitä on Suomessa pilotoitu lähinnä määräaikaisissa hankkeissa ja usein yksittäisten innostuneiden opettajien toimesta. Keskeinen ongelma some-pilottihankkeissa on, että uusien välineiden käytön harjoittelu vie aikaa kurssin substanssiasialta. Edullisempaa olisi ottaa haltuun some-välineet ja -työtavat opintojen alussa (esim. sosiaalisen median johdantokurssilla) ja soveltaa niitä koko opintojen ajan. Tämä myös loisi opiskelijoille myös puitteet kehittyä oppijana ja käyttää välineitä älykkäämmin, tehokkaammin ja suunnitelmallisemmin oman oppimisen tukena (ks. ”Sosiaalinen media osana tutkintoa”).
- Henkilöstön koulutus. Kun koko oppilaitoksella on yhtenäinen sosiaalisen median ratkaisu, henkilöstön koulutus oppimisympäristön käyttöön on suoraviivaisempaa. Pedagogisten toimintamallien jakaminen ja levittäminen on helpompaa, jos kaikki toimivat samoissa kehyksissä (ks. some-toimintamallien pankki).
- Oppiainerajat ylittävä yhteistyö. Oppilaitoksen laajuinen some-ympäristö avaa uusia mahdollisuuksia opiskelijoiden väliselle verkostoitumiselle ja yhteistyölle (ks. lisää täältä). Oppiaineiden rajat ovat osin keinotekoisia – työelämässä tarvitaan monipuolista osaamista, monialaisuutta ja poikkitieteellisyyttä. Sosiaalinen media voi tarjota ”luovia törmäyspintoja” eri alojen ihmisille. Tutkimusten mukaan usein tällaisista törmäyksistä syntyy usein innovaatioita. Usein menestyvien tuotteiden takana on eri alojen osaajista koostuva tiimi. Esimerkiksi Aalto yliopiston takana on ajatus kaupallisen, teknisen ja taiteellisen osaamisen yhdistämisestä.
- Yhteisöllisyys. Sosiaalinen media tukee yhteisöllisyyden ja ”me-hengen” syntymistä. Usein oppilaitoksen eri laitokset sijaitsevat fyysisesti erillään, joten yhteinen virtuaalitila voi olla tärkeä ihmisiä yhteen liittävä tekijä. On tärkeää, että oppilaitoksella on vahva identiteetti, ja opiskelijat kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Yhdessä tekeminen voi tehdä opiskelusta hauskempaa ja mielekkäämpää ja olla siksi tärkeä motivaation lähde.
Verkostojen voima
Yhä suurempi osa työstä vaatii nykyään tiimityötaitoja. Työssä ratkaistavat ongelmat ovat niin monimutkaisia, että niitä ei yksittäinen ihminen kykene ratkaisemaan. Lähes minkä tahansa tuotteen tai palvelun suunnitteluun tarvitaan asiantuntijoiden ja osaajien verkostoja.
Continue reading